Ja uusi tie jo kohti uutta vie

2015
”Ei määränpää ole tärkeää,
vaan matkustaa ja nähdä maailmaa.
Olla mukana siinä virrassa,
joka kuohuu elämää.”
– Jonne Aaron ”Eteenpäin”

Tammikuu

img_115

Viime vuoden tammikuun sää oli erittäin luminen! Osallistuin vegaanihaasteeseen ja jäin sille tielle. :) Tidin pennut muuttivat maailmalle (kova kolaus Tidille), minulla alkoi toinen opiskeluvuosi koulussa.

Helmikuu

img_0112

Löysin liikunnan ilon pitkästä aikaa  Olin laiska ja saamaton koulujuttujen kanssa, mutta kävin jumppaamassa monella eri tunnilla viikoittain ja nautin niistä jokaisesta.

Maaliskuu

img_111

Lähdettiin poikaystävän kanssa hiihtolomareissulle mökille Sallaan. En ollut käynyt Sallan mökillä moneen moneen vuoteen, ja oli todella nostalgista palata ja huomata, ettei melkein mikään ollut muuttunut. Hiihdettiin ja lasketeltiin, pelattiin korttia takkatulen ääressä ja fiilisteltiin lapin ihania maisemia. Ylitin itseni ja hiihdin Ruuhitunturi-lenkin ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka sitä pitikin yrittää pariin kertaan ennen kuin onnistui. :) Loppukuusta osallistuin äitini kanssa pöllöretkelle, jossa yön pimeydessä kierrettiin kuuntelemassa pöllöjen ääniä (ainuttakaan pöllöä ei harmiksi nähty, vaikka edellisen viikon ryhmä oli nähnyt useammankin yksilön!). Se oli todella jännittävää, antoisaa ja hieman hulluakin, mutta ainakin olen taas yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampi! :)

Huhtikuu

img_114

Pieni suuri haaveeni shetlanninlammaskoirasta toteutui, kun Dana muutti huhtikuun lopussa meille! Aloitin myös työharjoittelun eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, missä sain tutustua aivan ihaniin eläinpersooniin ja ihmisiin. :) Aloitin myös blogiin kirjoittelun uudestaan.

Toukokuu

img_112

Toukokuu meni työharjoittelussa Tuulispäässä ja Danan kanssa touhutessa. Vähän suruakin tähän kuukauteen kuului, kun rakas pappani nukkui pois. :( Dana aloitti toukokuussa ensimmäisen pentukurssinsa ja kävi ensimmäisillä rokotuksillaan.

Kesäkuu

img_116

Superbelgini Kiia täytti 10 vuotta! Kiia osallistui vuoden ainoaan näyttelyynsä Salossa, josta hienosti VET-ERI, VEK1, PN4, SA & VET-ROP. Tidi osallistui myös samaan näyttelyyn tuloksella AVO ERI, AVK3. Seurasin live-streamin kautta agilityn SM-kilpailut, mutta paikanpäällä neljä päivää Salo Horse Show:n. Danan kasvattajan luona käytiin koko kesän ajan pentuagilityssa. Serin poismenosta tuli kuluneeksi vuosi, ja edelleen on poikaa kova ikävä.

Heinäkuu

img_113

Lomani alkoi heinäkuussa Nastolan ryhmänäyttelyllä, josta Tidi nappasi toisen sertinsä tuloksella AVO-ERI, AVK1, PN1, SA, VSP & SERT. Viisi päivää myöhemmin Tipsu täytti konaiset 5 vuotta! Päätettiin tänä vuonna jättää pidemmät kesäreissut väliin, mutta tehtiin päiväreissuja mm. Naantalin vanhankaupunkiin, Teijon kansallispuistoon, Linnanmäelle Helsinkiin ja Örön saarelle. Heinäkuun päätti perinteinen Salo-Volley viikonloppu, jossa pelattiin kaveriporukan kanssa ja parannettiin viime vuoden surkeaa tulosta huimasti! :)

Elokuu

img_117

Loppulomaksi lähdettiin Somerniemelle mökkeilemään. Muppet saivat juosta vapaana minkä jaksoivat ja me päästiin uimaan ja saunomaan. Vesi oli kyllä kylmää eikä aurinko kauheasti lämmittänyt, mutta mökillä on silti aina kivaa! :) Elokuun lopussa aurinko alkoi taas paistaa, ja tehtiin vielä yksi kesälomaretki Hankoon. Ihana päivä, hyvää ruokaa ja löhöilyä hiekkarannalla!

Syyskuu

img_119

Koulu jatkui. Meillä oli kesän aikana vaihtunut opettaja, ja kaikki oli ihan sekaisin ja hujan hajan. Mun opiskelumotivaatio oli kadonnut kesän aikana, eikä jatkuva tappelu ja asioiden selvittely koulun kanssa nostaneet sitä yhtään. Jatkettiin Danan kanssa agilityn alkeiden opiselua, ja Dande todella syttyi lajiin. Jatkettiin myös perustottelevaisuuden (=temppujen) opettelua pentukurssilla.

Lokakuu

img_118

Opiskelua, opiskelua, opiskelua. Lomamatkoista haaveilua. Danan kanssa agilityn ja tottiksen treenausta. Seurasin agilityn MM-kisat live-streamin kautta ja  tein taas jokavuotisen lupauksen että ensi vuonna kisat pitää nähdä paikanpäällä. Tämä lupaus on tehty joka vuosi Suomen MM-kisojen -08 jälkeen, eikä se ole vielä kertaakaan toteutunut. :D Ehkä ensi vuonna?

Marraskuu

img_120

Marraskuu alkoi tokon PM-kilpailuiden seuraamisella, josta ammensin itselleni vähän treenimotivaatiota. Aloitin myös työharjoittelun lypsytilalla, joka täytti aika tehokkaasti kaikki arkipäivät. Iltaisin olin joko tallilla tai treeneissa Danan kanssa. Marraskuun 20. päivä Tidin pennut täyttivät vuoden! Marraskuussa satoi myös ensilumi, jota Dana pääsi ihmettelemään.

Joulukuu

img_122

Joulukuu alkaa joka vuoden kohokohdalla, nimittäin messarilla! En ilmoittanut koiria sinne (no money, ja ilmoaikakin hujahti vahingossa ohitse), joten päivä oli kokonaan omistettu ihanien ystävien seuralla, shoppailulle (sitä tuli tehtyä!) ja messualueella kiertelylle. Lauantaina oli yksi Tidin pennuista kehässä, ”Elis” (Turkkiruhtinaan Elämän Eliksiiri), tuloksella JUN-EH. Sunnuntaina Eliksen lisäksi kehässä oli myös ”Myrsky” (Turkkiruhtinaan Ehtoisa Emäntä), molemmat saivat tulokseksi JUN-H. Loppukuukausi kului työharjoittelussa jouluun asti, ja joulun jälkeen vietin loppuvuoden rauhallisesti flunssan kourissa kotisohvalla. Mutta mikäs siinä, herkkuja riitti, kaapista sai lämmitettyä glögiä ja NetFlixissä riitti leffoja ja sarjoja katsottavaksi. :D Danan ensimmäinen Uusi Vuosi vietettiin rauhallisissa merkeissä kotona, saunoen ja lautapelejä pelaten.

2016? Koska viime vuonna ei tehty ainuttakaan reissua ulkomaille, eikä oikein kotimaassakaan reissattu lapin matkaa lukuunottamatta, olisi ensi vuonna tarkoitus korjata tämä vääryys ja matkustaa niin koti- kuin ulkomaillakin. Yksi ulkomaanmatka ollaan jo keväälle varattu, ja toinen on suunnitteilla. :) Mun olisi myös tarkoitus vihdoin ja viimein saada opiskelut päätökseen ja alkaa suunnitella sen jälkeistä elämää. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei olla vielä tehty, aika näyttää mitä kaikkea kivaa ensi vuonna keksitään! :)

Tallennettu kategorioihin Tarina jatkuu, Yleinen | 2 kommenttia

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehä mitä halutaan

img_110

Tavoitteista tai tavoittettomuudesta (kirjoitetaanko se noin?). Meillä ei ollut tälle vuodelle tavoitteita. Kiia on suurimmaksi osaksi eläkkeellä, Tidi nykyisin lähinnä kotikoirana ja Danaa ei viime vuonna vielä ollutkaan.  Tavallaan olen oppinut, että en halua mun vuosien olevan vain joidenkin listattujen tavoitteiden saavuttamista, en ehkä halua suunnitella mun elämää niin paljon etukäteen, en halua ajatella että se ja se pitää tehdä tai saavuttaa. Kirjoitin tuon lauseen blogiimme kaksi vuotta sitten ja olen edelleen samaa mieltä. Tärkeintä on kai vain koittaa pysyä terveenä, lenkkeillä mahdollisimman paljon ja harrastaa tai olla harrastamatta jos siltä tuntuu.

Ensi vuodelle ajattelin kuitenkin tehdä pienen listan tavoitteita. Ei mitään ihmeellistä, eikä mikään pakko saavuttaa yhtään mitään, mutta muuten vaan. Koska onhan se vuoden jälkeen ihan loistava keino palata ajassa taaksepäin ja katsoa, mitä vuoden aikana tuli tehtyä. Oma motivaationikin saattaa pysyä paremmin yllä, kun on jotain mitä tavoitella. Vaikkei se vielä ehkä olekaan meidän polkumme kirkkain tähti, mutta se on askel sitä kohti.

Dana
– Agilityssa Dana saavuttaa kisaiän ensi vuoden syyskuussa. Se tuntuu tulevan todella pian. Varsinkin kun mun kevään ja kesän suunnitelmat on vielä ihan auki, enkä tiedä mitä haluan tehdä tai missä haluan olla. Aika näyttää. Ehkä realistisempi tavoite ensi vuodelle olisi virallisten kisojen korkkauksen sijaan möllikisat?
– Tokossa ja rally-tokossa saa kisata 10 kuukauden ikäinen koira, ja Dana täyttää 10 kuukautta tammikuussa. Mä en hetkeäkään epäile etteikö Dana voisi kilpailla toisessa tai molemmissa lajeissa virallisissakin kisoissa ensi vuonna, jos vaan jaksaisin treenata ja opettaa sille liikkeet. Eikä sekään olisi mikään vaikea nakki, koska Dee on oppivainen ja tykkää treenata, mutta kukakohan motivoisi mut siihen samaan? Ehkä ensi vuoden tavoite voisi tässäkin olla möllikisat.
– Kun mietin sheltin hankkimista ja kun sellaista sitten lopulta hankin, niin kyllä mulla oli pienenä toiveena saada sellainen koira, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä. En halunnut mitään superyksilöä joka voittaisi kaiken, mutta sellaisen jolla olisi pienet mahdollisuudet ehkä jopa pärjätäkin, jos kuu, tähdet, aurinko ja kaikki galaksit olisivat oikeassa asennossa. Vaan kohtalo näyttää puuttuneen peliin tässä(kin?) asiassa, ja lopulta mulle päätyi mustavalkoinen otus, jolta puuttuu liian monta hammasta ja jonka korvat uhmaavat rotumääritelmän suosituksia nousemalla jatkuvasti pystyyn. Olen pikkuhiljaa Danan kasvaessa yhä vanhemmaksi haudannut meidän näyttelyhaaveet, ja kohta meidän ainoa toive on saada se pakko-H valionarvoja varten. Siitäkin huolimatta ettei Danasta ikinä tulisi yhtään mitään valiota. Ensi vuoden näyttelytavoite on käydä kerran tai pari pyörähtämässä kehässä, mutta tulostavoitteita meillä ei enää ole.

Kiia & Tidi
– Kiian ja Tidin tavoitteet ensi vuodelle on hyvin yksinkertaiset. Molemmat saavat käydä näyttelyissä pyörähtämässä muutaman kerran. Tidi voisi hankkia vielä yhden sertin, Kiia on näyttelyissä niin monta vuotta jo ravannut että tälle ihanalle vanhukselle ei enää aseteta minkäänlaisia tulostavoitteita. Ehkä en vie sitä enää näyttelyihin ollenkaan, who knows. Jos aika ja motivaatio riittää, Tidikin voisi opetella tokon tai rally-tokon liikkeitä, mutta jos se ei riitä, Tidi saa olla juuri sitä mitä Tidi on onnellisimmillaan, hassu vähän höpsähtänyt pieni belgusti, joka rallattaa metsässä pomppien ja naama iloisessa virneessä.

Mitä muuta? Kaikkien kanssa yritetään pysyä mahdollisimman terveinä, lenkkeillä mahdollisimman paljon ja viettää mahdollisimman paljon sellaista arkea josta me kaikki tykätään. Eli pitkiä aamu-unia, pitkiä aamulenkkejä, paljon ruokaa ja rapsutuksia.

Tallennettu kategorioihin Tarina jatkuu, Yleinen | Jätä kommentti

Hän sanoi elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt

Time got wings. I do not. Aika on todellakin lentänyt kuin siivillä, eikä blogin päivittämiselle ole löytynyt aikaa tai inspiraatiota. Ja tällä kertaa en edes kauheasti huijaa kun sanon ettei ole ollut aikaa, sillä sitä ei todellakaan ole ollut. Marraskuu oli kalenterin osalta ihan täynnä ja sama meno jatkuu vielä jouluaattoon asti. Sen jälkeen onneksi helpottaa. Or so I hope, the reality may be quite different.

Meille ei ole viime blogipäivityksen jälkeen tapahtunut mitään mullistavaa, joten päätän pikakelata marraskuun ja joulukuun alun laadukkaiden (or not :D) kännykkäkuvien muodossa läpi. Enjoy the journey!

Viime kuukausina…

img_091

Oon juonut kahvia kiitettävästi. Joka aamu. Litratolkulla.

img_101

Ollaan lenkkeilty. Lumesta ei ollut marraskuussa tietoakaan.

img_092

Oon muistanut välillä myös opiskella (hahah huomatkaa kuvassa on kahvimuki).
Alpakkafarmista tuli niin loistava, että se meni näytöstäkin läpi hyvällä numerolla, jee!

img_094Dana odottaa treeneihin lähtöä.

Ollaan treenattu ahkerasti. No okei, ollaan treenattu.

img_093

Välillä oon rentoutunut myös kotona. Tossut, kynttilöitä, viiniä ja herkkuja, what could be better?

img_095

Tehtiin kauppareissu Turkuun. Ihan vaan koska teki mieli Kapteeni Tofun puikkoja Vegekaupasta.
Kai sitä voisi lauantain huonomminkin viettää? :D

img_096

Oon nauttinut herkullisista puuroaamiaisista (ja kahvista)…

img_103

… ja tofukiusauksesta…

img_104

… ja spagetista soijarouhekastikkeen ja -pyöryköiden kanssa…

img_102

… ja mokkapaloista!

img_097

Seurattiin tokon PM-kisoja. Danakin seurasi niitä tiivisti ja opiskeli EVL-liikkeitä. :D
PS. Kuvassa taas kahvimuki. :D

img_098Etsi kuvasta belgi.

img_099Etsi kuvasta sheltti.

Ollaan leikitty piilosta. :D

img_108

Kiia on söpöstellyt

img_109

… ja riehunut. :D

img_100

Oon ehtinyt aina välillä käymään myös tallilla hevosterapioimassa itseäni.

img_090Iso kasa pieniä belgipalloja ♥

20.11.2014 Tidi pyöräytti maailmaan viisi ihanaa pientä belgianpaimenkoiran alkua, ja nyt nuo pienet marsuvauvat täyttivät jo vuoden! ♥  Pääsin näkemään yhtä Tidin pennuista, Elistä (Turkkiruhtinaan Elämän Eliksiiri), joulukuun alussa Voittaja-näyttelyissä. Eliksellä oli aivan samanlainen hassu naama ja tollo katse kuin Tidilläkin! ♥

img_107

Viimeisen työharjoittelupäivän iloinen yllätys. :)

img_105

img_106

Ollaan myös muistettu rentoutua ja nukkua päikkäreitä!

Semmoista. Suurimman osan ajastani on vienyt työharjoitteluni lypsytilalla. Herätyskello on soinut joka aamu klo. 04.15 ja työpäivät on vähintään sellaisia kahdeksan tunnin mittaisia, usein ne ovat vähän siitä vielä venähtäneetkin. Unihiekkaa saa aamuisin kaivella silmistä ja päikkäreitä on tullut nukuttua ihan liikaa. Kivaa on silti ollut, paljon uutta olen oppinut ja paikka missä olen on mahtava! Ihania ihmisiä ja eläimiä. :)

Yksi iltapäivä ilmoitin Danan hetken mielijohteesta lyhyelle agilitykurssille. Dande oli hallissa ihan kiltisti siihen asti kunnes tajusi, että radalla oleva koira tekee agsaa! Siitähän se riemu repesi ja sen jälkeen D kävi kuumana kaikkiin, niin ihmisiin kuin koiriin ja räyhäsi radalle minkä kerkesi. Moottoria sillä ainakin on (ihan liikaa jo tässä vaiheessa jos minulta kysytään). Omalla suoritusvuorollaan se kyllä oli ihan kiltisti eikä kertaakaan karannut radalta pois (sen sijaan se kyllä karkasi useamman kerran kouluttajan luokse koska kouluttajalla oli hänen nakit). Mutkaputkien kanssa oli taas ongelmaa, mutta muuten se meni kyllä todella kivasti ja tykkään Deen vauhdista. Dande tykittää täysillä. ♥

Nyt aion keskittyä joulukorttien kirjoittamiseen, viimeisten lahjaostosten tekemiseen ja viimeiseen työharjoitteluviikkooni. Sen jälkeen on vielä muutama työpäivä ennen joululomaa, seuraavan kerran töihin vasta tammikuun puolella, jee! Huomenna meille tulee joulukuusi (meillä ei ole kahteen vuoteen sellaista ollut), jännä nähdä miten Dana siihen suhtautuu, ja malttaako se jättää kuusen alle piilotettavat paketit rauhaan. ;)

Tallennettu kategorioihin Kerro se kuvin, Tarina jatkuu, Throwback thursday, Yleinen | Jätä kommentti

Mä hetken aikaa vaistoan, sä jaat tän saman maailman

Oon viimeisillä pentukurssikerroilla saanut olla ylpeä pikku Dandemosta. Vaikka meidän kotitreenit on jääneet taas lähinnä suunnittelun ja aikomisen asteelle, on Dana siitä huolimatta työskennellyt treeneissä tosi kivasti ja oon pystynyt pitämään sitä irti siellä, ilman että on tarvinnut pelätä sen syöksyvän muiden koirien luokse räyhäämään.

img_088  img_089
Dana ja elämän eka porkkana.

Ollaan treenattu vähän toko ja rally-toko juttuja, sivulle tuloa ja seuraamisen alkeita. Sivullehan Dana tulee jo tosi nätisti (molemmille puolille), nyt pitäisi vaan alkaa häivyttämään käsiapua siitä ja lisätä käskysana(t). Itse jään vaan niin helposti junnaamaan opetettavissa asioissa paikoilleen, pitäisi vaan rohkeammin lähteä vaikeuttamaan harjoitusta. Lisäksi ollaan parilla viime kerralla treenattu takajalkojen käyttöä tasapaino-alustan kanssa niin, että etujalat on alustan päällä ja takajalkojen liikuttamisesta palkitaan. Lopputuloksena koiran pitäisi pyöriä alustan ympäri.

Eilen meillä oli treeneissä kuitenkin tempputeema, miten kivaa! Aloitettiin harjoittelemalla jalkojen välistä pujottelua. Lähdettiin liikkeelle niin, että heitettiin koiralla hämäysnami taakse, ja kun koira kääntyi namin syötyään takaisin, ohjattiin se tulemaan jalkojen välistä. Sain aika nopeasti jättää käsiavun pois, koska Dana tajusi tosi hyvin mistä sen pitää tulla saadakseen palkan. Koitin lopuksi myös niin, että otin Deen sivulle ja lähdettiin siitä pujotteluun, mikä sujui myös tosi hyvin.

Pujotteluharjoitusten jälkeen opetettiin naksuttimen kanssa koira tökkäämään kuonolla palloa, ideana se että lopulta koira pyörittää palloa eteenpäin. Olin Danalla jo naksun äänen ehdollistanut, joten siirryttiin suoraan tempun opetteluun. Dana oppi sen ihan hetkessä, ja pallon pyöritys oli Deestä ihan superkivaa! Lopputreenien ajan se olisi mielellään vain pyörittänyt palloja eteenpäin. :D

Lopuksi aloitettiin myös ”kuole”-tempun opetus. Itse olin ajatellut lähteä liikkeelle siitä, että palkkaan Danan kun se menee makuulla lonkka-asentoon, mutta jouduinkin peruuttamaan asekeleen taaksepäin ja palkkamaan vain pään kääntämisestä sivulle, koska Dee ei oikein tajunnut lonkka-asennon merkitystä ja alkoi osoittaa suuria kyllästymisen ja turhautumisen merkkejä. Otin tähän kouluttajamme vinkistä kosketuskepin avuksi, niin että Dana makuulla ollessaan tökkäisi kepin päätä kuonollaan ja sai siitä palkan. Pikkuhiljaa siirsin keppiä eteenpäin niin, että Dana joutui aina vain enemmän ja enemmän kääntämään päätään osuakseen keppiin. Lopetettiin treenit siihen, koska oltiin tehty jo aika paljon ja kellokin oli jo vaikka mitä. :D Tätä pitäisi nyt kuitenkin ehdottomasti jatkaa kotona, ihan jo vaikka senkin takia, että kyljelleen meneminen on koiralle hyvä taito osata.

Tallennettu kategorioihin Danan tarina, Tarina jatkuu | Jätä kommentti

Mitä ikinä sun unelmat onkaan, et saavuta niitä unessa koskaan

Viikonloppu meni (mitenkäs muutenkaan :D) agilityn MM-kilpailuja seuratessa ja tulospalveluna toimiessa. Oli kyllä huikeaa seurata maailman parhaiden koirakoiden menoa, ja taisi se agilitykärpäsen purema taas vähän pahentua. ;)

img_087

Oman tulevan agilityshelttini kanssa oltiin eilen pentuagilitykurssin viimeisellä kerralla (sniff!). Meille oli järjestetty pieni yllätys, nimittäin tällä viimeisellä kerralla mentiinkiin rataa! Meillä oli kiva ja erittäin simppeli yhdeksän esteen rata, joka yhdisteli kaikkia niitä asioita mitä ollaan kurssilla tähän mennessä tehty. Ja ennen kuin joku kauhistuu miten puolivuotiaan koiran kanssa voi mennä rataa, niin ei todellakaan menty yhdeksää estettä putkeen vaan pilkottiin rata pieniksi paloiksi.

img_086

Danan kanssa tehtiin rata seuraavissa osissa: 1-3, 3-5, 6-7 ja 8-9. Hypyissä oli rimat maassa, pituudessa ei ollut yhtään palikkaa ja muurissakin oli vain se kansi. Olisi varmasti saanut mennä kokonaan ihan ilman ”hyppyjä” mutta päätin ettei Dana mene rikki yhdestä kerrasta ja jos se olisi mennyt, niin se tuskin olisi tullut kestämään agilitya myöhemminkään. Keppeinä oli verkkokepit ja niitäkin oli vain se kuusi kappaletta (toisin kuin ratapiirroksessani, mutta ohjelmani ei tunne ei moisia helpotettuja esteitä :D).

Koska Dana ei hallitse paikallaoloa, meidän ohjaaja piti siitä kiinni kun itse sijoituin 2-esteen taakse suunnilleen tuohon kohtaan, missä kuvassa on numero 4. Siitä sitten kutsuin Danaa ja kakkoshypyn jälkeen ohjasin sen putkeen. Dande meni hienosti tämän!

3-5 kohdassakaan ei ollut muuta ongelmaa kuin se, ettei Dana halunnut mennä enää hypyn jälkeen uudestaan putkeen. Se meni putkeen kyllä hienosti väärästä päästä, muttei siitä päästä mistä olisi radan mukaan kuulunut.

6-7 kohta tehtiin etupalkalla niin, että otettiin ensin pelkkä pituus ja sen jälkeen pelkkä muuri, jonka jälkeen yhdistettiin nämä kaksi. Deellä ei ollut mitään ongelmaa tässä, se syöksyi ihan hirmuisella vauhdilla palkalle! Deen intoa oli ihan huikeaa seurata, mutta samalla se laittoi myös miettimään, että miten ikinä ehdin ohjaamaan sitä aikuisena kun se menee nyt jo noin lujaa :D.

8-9 esteillä Deellä alkoi keittää hieman yli. Se tykitti niin hirmuista vauhtia putkeen ja sieltä ulos, ettei se ehtinyt mitään keppien alkua hakea. Otettiin kepit pelkästään ja sen jälkeen koitettiin uudestaan, muttei Danan keskittyminen enää riittänyt moiseen touhuun, ja se alkoi vaan juoksennella sinne tänne. Onneksi oli viime kerralla tehty myös tätä putki-keppi -yhdistelmää etupalkalla, ja silloin se oli sujunut erinomaisesti, joten ei jääty enää yhdistämään näitä kahta estettä (koska tuskin se olisi onnistunut). Pitää muistaa että vaikka itsellä riittäisi intoa ja meidän ”rata” tuntui todella lyhyeltä pätkältä, niin treenikumppanina on kuitenkin pentu ja se ei jaksa tehdä vielä samalla tavalla kuin itse jaksaisi.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen niin kurssiin, sen sisältöön kuin Danan edistymiseenkin. Danalla on jo ihan oma ”agilitymoodinsa”, jonka huomaa muutkin, nimittäin se saapui kerran halliin tasajalkaa ilmaan pomppien, mihin edellinen kurssilainen totesi sillä olevan näköjään hieman intoa. Joo-o, hieman. Tämän kurssin jälkeen mulla oli alunperin ajatuksena pitää agilitysta taukoa siihen asti, että Dana olisi ainakin vuoden vanha, mutta saa nyt nähdä maltanko kuitenkaan. :D

Tallennettu kategorioihin Agility, Danan tarina | Jätä kommentti