Kooste Danan Nose Work -treeneistä

Ollaan treenattu nyt torstaitouhu -reuhuryhmämme kanssa Nose Workia muutaman kerran ajatuksella, että kokeillaan huvin vuoksi. Meillähän ei ole torstain treeneissä ollut mitään punaista lankaa, vaan olla tehty vähän sitä sun tätä (useimmiten temppuja :D). Nose Work kuitenkin kiinnosti meitä kaikkia, joten päätettiin kokeilla mitä meidän koirat siitä tykkää. Ajattelin nyt koota pienen koosteen meidän treeneistä, koska Dana on edistynyt huonon alun jälkeen ihan huimasti!

img_133Tätä purkissa olevaa eukalyptuksen hajua Dana on opetellut etsimään.

Treeni nro. 1

Ensimmäisistä treeneistä kirjoitinkin jo lyhyesti viime postauksessa. Aloitettiin hajuun tutustuminen siis ”laatikkoetsinnällä”, jossa maassa oli muutama sellaisia kaapissa käytettäviä isoja koreja. Yhdessä näissä koreista oli haju ja aina sen kohdalla kehuttiin ja palkattiin hirmuisesti.

Danan kohdalla tämä hajuun tutusminen ei sujunut yhtään hyvin. Se ei ollenkaan hoksannut sitä hajua, vaan kuvitteli että laatikot on sitä varten että niiden päällä kiipeillään ja temppuillaan. Olisi kiva jos tästä ensimmäisestä kerrasta olisi video, koska siitä näkyisi varsin hyvin miten huima edistys on tapahtunut ihan muutaman treenikerran jälkeen!

Treeni nro. 2

Saatiin viime treeneissä kotiin mukaan hajua, ja sain itseni jopa kerran treenaamaan kotona. Tosin, eipä niistä treeneistä ole juuri mitään kerrottavaa… :D Eihän se Dee ollenkaan tajunnut mitä siltä halusin, joten treeni meni pelkäksi sähläykseksi. Tidikin sai muuten kokeilla näissä kotitreeneissä samaa, mutta eipä silläkään päässä lamppu syttynyt.

Toiset treenit aloitettiin samalla tavalla, eli isojen väärinpäin käännettyjen korien kanssa. Dana näytti taas ne samat temput kuin ensimmäiselläkin kerralla, ja olin jo ihan ”huoh, eihän tästä tule mitään” -olotilassa. Sitten vaihdettiin etsittävä kohde laatikoista tuoliin. Hajua laitettiin sellaiselle pienelle tarralapulle, joka kiinnitettiin tuolin sivuun ja sen hajun viereen laitettiin vähän maksapasteijaa. Ja kas kummaa! Yhtäkkiä Danan pitkä nokka alkoikin toimimaan, ja se tajusi jutun juonen! Ensimmäisellä kerralla Dana tosin hotkaisi myös hajulapun mahaansa, mutta ei se mitään, pääasia että idea oli vihdoin valjennut sheltimolle. :’D Treenattiin tämän yhden tuolin kanssa ja hetken päästä otettiin mukaan myös toinen tuoli ja lopuksi vielä penkki. Nyt sheltimo etsi hajua ja käytti nenäänsä! Hurraa!

Treeni nro. 3

En muista näitä treenejä enää kovin hyvin, mutta aloitettiin tällä kertaa sellaisilla pienemmillä koreilla (näkyy alla olevassa kuvassa), joita lisättiin pikkuhiljaa. Tehtiin myös hajun piilotus penkkiin ja lopuksi se laitettiin piiloon vielä seinän viereen niin, etten itse tiennyt missä kohtaa haju oli.

img_134Dana neljänsissä Nose Work -treeneissään

Treeni nro. 4

Yläpuolella oleva kuva on näistä treeneisä, ja siinä näkyy aika hyvin paikat joista Dana etsi hajua. Aloitettiin taas pienillä koreilla, joita lisättiin parin löydön jälkeen. Sitten otettiin mukaan vähän isompia koreja ja laatikoita pienten korien rinnalle. Tämän jälkeen siirryttiin tötterötehtävään (kuvassa oikealla puolella keskellä), joissa yhdessä tötterössä oli haju. Tämä oli Danalle jostain syystä vähän haastavempi tehtävä, se ei oikein malttanut keskittyä kunnolla vaan haahuili ja rähisi treenejä seuraamassa olleelle koiralle aina välillä. Kyllä se hajut löysi ja ilmaisi mutta keskittyminen ei ollut ihan kympin luokkaa.

Seuraavaksi etsittiin hajua tuollaisesta ”huoneesta” (kuvassa oikealla alimmaisena). Lopuksi tehtiin Danalla vielä hajutesti, eli 10 laatikkoa peräkkäin (kuvassa oikealla ja ylimmäisenä) ja otettiin aikaa, kuinka nopeasti Dana löytää hajun. Siihen ei mennyt kuin 10 sekuntia! Danalle oli selkeästi helppoa kun laatikot oli tuolla tavalla peräkkäin ja se pystyi etenemään vain yhteen suuntaan, koska muuten sen etsintä on tällä hetkellä vähän sellaista hakuammuntaa ja haahuilua.

Näissä treeneissä Dana kehitti itse itselleen ilmaisun. Sille on selkeästi vahvistunut se mitä etsitään, joten Dee siirtyi itsenäisesti seuraavaan vaiheeseen eli ilmaisuun. Aina kun se löysi hajun se tökki sitä nenällä ja meni maahan. Ja tämän neiti D keksi täysin itse. On se helppoa kun koira kouluttaa itse itseään… :D Tosin tällä hetkellä yritän ehkä päästä tuosta maahanmenosta eroon, koska se ei ole ilmaisumuodoista kätevin jos haju on jossain korkealla. Varsinkin kun Danalla nenäkosketus ja maahanmeno ovat yhtä vahvoja ilmaisumuotoja, ja se haluaa tehdä ne molemmat samanaikaisesti. Mulla on tämän viikon treeneistä videota ja siinä on yksi etsintä, missä haju oli selvästi Danan yläpuolella, jolloin tuli juuri se ongelma, ettei Dee tiennyt olisko pitänyt koskea hajua nenällä vai mennä maahan. Niimpä otetaan nyt työn alle ilmaisuissa nenänkäytön vahvistaminen ja koitetaan saada se maahanmenon tarjoaminen vähän vähenemään.

Tallennettu kategorioihin Danan tarina, Nose Work | Jätä kommentti

Leave the past behind and smile for what is here now

Näköjään tää meidän blogi on nykyään tälläinen koottujen kuulumisten kertauspaikka. :) Oon kyllä taas kirjoittanut luonnoksiin tarinoita, mutta niistä puuttuu kuvat (oon riidoissa mun kameran kanssa) ja kuvattomien kirjoitusten julkaiseminen ei tunnu kivalta, joten katsotaan saanko niitä tarinoita koskaan esille.

img_130Täsä tämmönen kaunis perusasento -kuva missä Dee on ihan edessä ja vinossa.

Rally-toko -treenit on sujuneet suhteellisen hyvin Danan kanssa. Viime kerralla meidän koutsi totesi, että Dee osaa jo oikeastaan kaikki alokasluokan liikkeet. Toki tarvitaan vielä tosi paljon treeniä esim. seuraamisessa kun sitä ollaan tehty ihan vain pikkupätkissä, ja eteentulossa autan vielä ihan hirveästi kädellä/käsillä. Ja häiriötreeniä tarvitaan myös ihan hirveästi lisää, mutta onneksi kevät on tulossa (uskon siihen vahvasti vaikka eilen satoi koko päivän lunta :-D), ja sitten voidaan mennä treenaamaan parkkipaikoille.

Viime treeneissä Dana joutui myös haasteen eteen, kun treenattiin sellaisen bortsun kanssa jolle Dee aina räyhää agilitytreeneissä. Nyt yllättäen Dee ei räyhännyt sille yhtään ja tehtiin mm. ohituksia ihan mallikkaasti! Jee! Agility kyllä kuumentaa Danan tunteet ja siitä tulee todella ärsyttävä pieni räyhänhenki (kutsun sitä silloin Rähinä Sheltimoksi). Ollaan tehty agilitytreenit kahdessa osassa, ja yleensä aina ensimmäinen kerta menee enemmän tai vähemmän huonosti, kun Dee käy niin kuumana. Joko se karkaa kentän reunalle räksyttämään tai sitten se on vain täysin hallitsematon pieni kaahari kentällä. :D Olen nyt ottanut tavaksi laittaa sen autoon hetkeksi odottamaan ennen toista vuoroa, ja tällä toisella vuorolla kaikki onkin sujunut tosi hyvin. Danan korvat alkaa yhtäkkiä toimia eikä se enää kaahota niin hallitsemattomasti ympäriinsä. Pitäisi vaan mennä hallille treenaamaan omallakin ajalla, koska tämä meidän edistyminen on muuten aika hidasta. Vaikka eipä meillä mikään kiire ole… Oon vaan katellut liikaa agilityvideoita lähipäivinä ja kisakärpänen on päässyt puraisemaan. :D

img_131Tässä perusasento on jo paljon parempi ku Dee on suorassa eikä edistä mut haluisin et se ois vielä vähän tiiviimmin mun sivulla.

Viime torstaitouhuissa kokeiltiin Nose Workia. Oon vähän kateellinen muille meidän ryhmäläisille kun musta niiden koirat hoksasi paljon nopeammin että tässä hommassa pitää käyttää nenää. Tehtiin laatikkoetsintää ja Dana oli sitä mieltä että tanssitaan laatikoiden päällä. Se kiipesi varmaan jokaisen laatikon päälle ja esitti kaikki mahdolliset temput kumartamisesta nenäkosketukseen. Kyllä se välillä ehkä vähän nuuskutteli mutta en tiedä miten paljon onnistuin palkkaamaan sitä haistelusta. :D Noh, tämä oli vasta ensimmäinen kerta ja tehdään tätä varmaan ainakin pari kertaa vielä lisää, niin ehkä se pikku sheltimon nokkakin alkaa toimia jossain vaiheessa!

Viime viikko meni muuten täysin ohitse. Muhun iski joku superflunssa joka kesti koko viikon! Peruin kaikki treenit ja ratsastukset ja viikon parasta viihdettä oli NetFlix ja Major Crimes. Siinä muuten sellainen sarja jota en olisi varmaan ensimmäisen jakson perusteella alkanut seuraamaan, mutta mulla on sarjoja varten sääntö että vähintään kaksi jaksoa pitää katsoa (mieluummin kolme), ja heti toisen jakson jälkeen olenkin ollut ihan koukussa. :D Oon sitä mieltä että lähestulkoon aina sarjojen ensimmäiset jaksot on ihan huonoja kun niihin pitää ahtaa niin paljon tavaraa. Oon myös katsonut neljä tai viisi leffaa (joista yksi on vielä kesken) mutta ne on kaikki ollut ihan huonoja. :D Haluaisin katsoa jotain jännää mutten uskalla katsoa kauhuleffoja (ne on jo liian jänniä!) ja kaikki trillerit mitä oon katsonut on ollut ihan lällyjä tai sitten ne on mennyt kummalliseksi scifi-touhuksia mitä inhoan yli kaiken. Elämä on joskus tosi vaikeeta, varsinkin silloin kun elämän suuria kysymyksiä on mitä katsoa tv:stä. :D

Ainiin! Tärkein maaliskuun tapahtuma meinasi unohtua, mutta lisätään se nyt tänne loppuun. :) Nimittäin 3.3.2016 meidän ihana pieni pörröinen pystykorvainen sheltimomme täytti yhden kokonaisen vuoden verran! 

img_129Synttäripäivä sujui rennoissa merkeissä. :)

Tallennettu kategorioihin Agility, Danan tarina, Nose Work, Rally-Toko, Yleinen | 6 kommenttia

Kuulumisia

Blogi on ollut päivittämättä 39 päivää. Olen kyllä kirjoittanut kolme kirjoitusta luonnoksiin, mutta jättänyt sitten syystä tai toisesta julkaisematta ne. Kaikki kolme kirjoitusta sisälsivät suuren määrän valitusta ja purnausta, yksi opiskeluista ja kaksi muuta treeneistä. Mutta näiden 39 päivän aikana olen huomannut, ettei se elämä ole aina ihan niin mustavalkoista kuin kuvittelen, ja asiat ovat monessa suhteessa paremmin nyt, kuin silloin kun kirjoitin nuo julkaisematta jääneet ”ranteet auki, ei tästä tule yhtään mitään” -postaukset.

Opiskeluiden suhteen olen nyt yhtä näyttöä vaille valmistunut (mikäli pääsen siitä läpi), mikä vielä tammikuun alussa tuntui erittäin kaukaiselta ja lähes mahdottomalta haaveelta. Mutta niin ne asiat vaan suttaantuu eteenpäin, ihana työharjoittelupaikka mahdollisti paljon ja sain näytöstä vielä loistavan numeronkin!

Treenit Danan kanssa ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on päiviä kun kaikki sujuu ja välillä on päiviä, kun mikään ei suju. Agilityssa Dana on välillä kuulolla ja välillä ei, jolloin se karkaa kentän reunalle räyhäämään muille koirille. Raivostuttavaa. Mutta ehkä mun pitäisi antaa enemmän armoa itselleni (ja Danalle). Ei mulla ole ollut shelttiä aikaisemmin, ja tämä muutaman kuukauden kokemus siitä on osoittanut, että pieni ja pippurinen karvakasa on hyvin erilainen luonteeltaan ja koulutettavuudeltaan kuin belgit. Tutustuminen shelttien maailmaan jatkukoon…

Danan kasvattaja sanoi mulle kun hain sheltimon kotiin, että sheltit ovat hyvin itsenäisiä luonteeltaan, eikä hän voisi kuvitella koskaan pitävänsä shelttiä esim. keskellä kaupunkia vapaana. Muistan tämän koska taisin ajatella silloin, että ”no justjoo, ei ne varmaan niin erilaisia ole (kuin belgit)”. Hahahah kuinka väärässä olinkaan! Voisin kirjoittaa aika pitkä tarinan siitä miten Dana eroaa Kiiasta ja Tidistä, vaikka Dee kovasti yrittääkin muuntautua pikku-belgiksi mustavoittoisen värityksensä ja pystyjen korviensa puolesta. Kyllä ne on ihan erilaisia. Vaikka Kiia ja Tidikin ovat aikamoiset vastakohdat luonteiltaan, niin Dana eroaa silti molemmista yhtä paljon kuin yö päivästä.

Tämän kirjoituksen alussa oleva video on pieni kooste meidän torstaitouhu-treeneistä. Videolla näkyvät Repe ja Juksu olivat meidän kanssa samalla pentukurssilla, jonka jälkeen jatkettiin treenejä ihan melkein meitä varten perustetussa TorstaiTouhu -ryhmässä. :D Torstai onkin Danan lempipäivä, koska silloin treenataan vain kivoja temppuja ja Dana saa reuhata tuttujen koiraystävien kanssa. :)

Tallennettu kategorioihin Danan tarina, Videot, Yleinen | 6 kommenttia

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla. Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla

img_128

Mikä on paras tapa nostaa treenimotivaatiota? Omalla kohdallani ainakin (arvo)kisojen seuraaminen. Jos seurattavia kilpailuja ei ole tarjolla, toiseksi paras keino on kisakalenterin tutkiminen. Ja sitä onkin tullut tutkittua viime päivinä, niin tokon kuin rally-tokonkin osalta. Löysin meille keväälle muutaman hyvän kilpailun, jotka toimivat nyt treeniemme aikarajana.

Tokon alokasluokassa on seitsemän liikettä, joista Dana ei osaa vielä yhtäkään. (Dana osaa temppuja. :-D) Rally-tokossa on muutama liike vielä lisää, joskin suurin osa rallyn alokasluokan liikkeistä koostuu seuraamisesta eri muodoissa. Meidän ensisijainen tavoitteemme tälle keväälle on tokokisat, siitäkin huolimatta että rally-toko -treenit alkavat huomenna. :D

Kun sain kalenteriin merkattua ne muutamat kisat joihin voitaisiin tähdätä, aloitettiin heti treenaus. Tällä viikolla (tänään on tiistai) Dana on treenannut jo noutoa (toim.huom. lähinnä siis kapulan pitoa, ei vielä varsinaista noutoa liikkeenä), sivulletuloa, paikallaan odottamista ja istu-maahan -käskyjä on vahvistettu kuunteluharjoituksilla. Noudon kanssa ollaan heti oltu ongelmissa (suprise). Danalla on kiire. Kiire saada herkku suuhun. Kiire saada seuraava herkku suuhun. Kiire saada pussillinen herkkuja suuhun. Ei siinä kiireessä ehdi mitään kapuloita suussa pitämään. Danan lisäksi minulla on kiire. Kiire naksuttaa. Kiire palkata. Kiire päästä liikkeen opettamisessa yhdellä treenikerralla kolme askelta eteenpäin. Enkä mä edes ole ennen opettanut noutoa naksuttimen kanssa, joten puoletkaan ajasta en tiedä mille naksuttelen. Kunhan naksuttelen. Eikä se Danaa haittaa, se arvostaa sitä kun nakkia tulee niin paljon että maha meinaa haljeta, mutta se opetettava asia meinaa jäädä koiralle mysteeriksi ja se haittaa minua.

Danan lisäksi yritin opettaa noutoa Tidille. No Tidin aivot tilttasivat samantien ja se ei pystynyt tekemään muuta kuin tuijottamaan nakkeja. Tai kättä jossa oli nakkeja. Tai taskua jonne nakit oli piilotettu. Tai minua jos minkään edellisen kohteen tuijottelu ei tuottanut toivottua tulosta. Mitään kapuloita Tidi ei nähnyt missään, koska nakkia oli lähettyvillä ja hän tiesi sen. Huoh. :D

Mua ei selkeästikään ole siunattu koirilla, joille noudon opettaminen olisi vain pala kakkua. Kiian kanssa oli myös ongelmia noudon kanssa, ja niitä ongelmia oli paljon. Suurin niistä oli kapulan pureskelu, koska Kiialla oli myös kiire saada nakkia ja lisäksi sitä inhotti noutokapulat. Noh, jos jotain niin kolmen nouto-ongelmaisen koiran opettamisen luulisi opettavan minulle jotain. :D

Noutoharjoitusten lisäksi olen eniten vahvistanut Danan sivulletuloa vasemmalle puolle. Danahan osaa tulla sivulle oikealle puolelle. Miksi? No enpä tiedä. :D Opetin sen vahingossa ensin niin. Periaatteessa tässä ei ole mitään muuta ihmeellistä kuin käsiavun lopullinen häivyttäminen, käskysanan vahvistaminen ja tietysti sen oikean paikan löytyminen.

Tein listan (koska listojen tekeminen on mun juttu) mihin kirjasin ylös ne asiat, jotka Danalle tulee opettaa ennen kuin se on valmis tokon alokasluokkaan. Siinä listassa on 15 kohtaa. Tuntuu lievästi sanottuna epätoivoiselta ehtiä opettamaan kaikki ne asiat Danalle ennen meidän ”koetta” (vaikka eipä sillä, on sitä ennenkin menty kokeisiin ja vasta kisapaikalla opetettu koiralle unohtunut liike! :-D), varsinkin kun alku on ollut näin tahmea. Näillä mennään nyt kumminkin eteenpäin, pääasia on kai se, että se kauan kadoksissa ollut treenimotivaatio on vihdoin löydetty. ;)

Tallennettu kategorioihin Toko | 6 kommenttia

Ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Löysin Hurttahuoneen sivuilta haasteen koirabloggaajille. Vaikka haaste olikin jo päättynyt, päätin silti vastata kysymyksiin, koska aiheena oli oma suosikki koiraharrastuslajini agility. Koska Dana on vasta kasvamassa isoksi ja hurjaksi agilitykoiraksi, eikä Tidistä sellaista koskaan tullutkaan, koskee haaste suurimmaksi sitä aikaa kun harrastin agilitya Kiian kanssa.

img_123Kuva © Henri Luomala

1. Kuulutko johonkin agilityseuraan? Mihin?
Tällä hetkellä en kuulu mihinkään agilityseuraan. Kisatessani Kiian kanssa agilityssa edustin Koirakerho Tassut ry:tä, mutta Kiian jäädessä eläkkeelle jätin jäsenmaksun maksamatta, koska sillä hetkellä ei näyttänyt siltä että tulisin hetkeen kilpailemaan agilityssa.

2. Kauan olet harrastanut agilityä?
Kiian kanssa osallistuttiin agilityn alkeiskurssille Kiian ollessa reilun vuoden ikäinen. Siitä on nyt 10 vuotta!

3. Onko agilityä harrastava koirasi luustokuvattu? Millä tuloksilla?
Kiia ja Tidi on kuvattu ja Dana tullaan kuvauttamaan, kunhan ikää tulee vielä vähän lisää mittariin. Kiian tulokset oli lonkkien osalta A/A ja kyynärien 0/0, Tidillä B/B, 0/0 ja Tidillä on lisäksi kuvattu selkä puhtaaksi.

4. Mikä on parasta agilityssä?
Luultavasti samanaikaisesti sen helppous ja vaikeus. Helppoa se on siinä mielessä, että sitä voi harrastaa pelkästään harrastamisen ilosta, jolloin ei tarvitse vaatia koiralta ihmeitä eikä välttämättä aina täydellistä esteiden osaamistakaan. Eikä myöskään itse tarvitse olla mikään superkuntoinen huipputyyppi. Vaikeaa se taas on siksi, että jos haluat kisata ja pärjätä, on sinulla oltava hyvä koira ja myös sinun on itse osattava ohjata koiraasi kunnolla. Toisin sanoen agilitysta voi tehdä juuri niin helppoa tai vaikeaa  kuin vain itse haluaa!

img_126Kuva © Henri Luomala

5. Mikä on huonoin puoli agilityn harrastamisessa?
Agilityihmiset ovat välillä todella tiukkapipoista kansaa. Jos mulla ei olisi ollut paljon tuttuja kun siirryin Kiian kanssa 3-luokkaan kisaamaan, en olisi viihtynyt kisapaikoilla ollenkaan. Lähestulkoon jokaisessa kisassa näin jonkun turhautuneen, murjottavan tai koiraansa (ja itseensä) pettyneen tyypin, joka pilasi aika tehokkaasti tälläisen nuoren noviisin kokemuksia kisailmapiiristä. Tosin en ole kuitenkaan kilpaillut agilityssa yli kolmeen vuoteen, joten en tiedä miten paljon tämä asia on muuttunut. Toivottavasti paljon! Toinen huono puoli voisi olla (ainakin täällä Etelä-Suomessa) se, että kaikkien seurojen agilitykurssit ja ryhmäpaikat ovat aivan täynnä, ja niille pääseminen on kovan työn ja tuskan takana.

6. Miksi aloitit agilityn ja mitä kautta tutustuit lajiin?
En muista mitä kautta ensimmäisen kerran kuulin agilitysta, mutta Kiia hankittiin minulle kunnon harrastuskoiraksi, jonka kanssa sitten päätin myös mennä kokeilemaan agilitya. Ja sitten agilitykärpänen puraisi ja sille tielle me jäätiin. :)

7. Mitä ohjauskuviota suosit eniten puolenvaihdoissa? Valssi, takaaleikkaus vaiko joku ihan muu?
Riippuu täysin radasta ja kuviosta, jolla puoli täytyy vaihtaa. Valssi tai takaaleikkaus varmaan yleisimmät, koska jalkani eivät kulje tarpeeksi nopeasti persjättöihin. :D

8. Mikä asia/este oli vaikein opettaa koirallesi agilityyn liittyen?
Kontaktit. Niitä hinkattiin koko Kiian harrastusura, eikä niistä koskaan tullut kovinkaan hyvät. Tämä johtuu tietysti puutteellisesta alkeisopetuksesta, mutta aloittaessamme agilityn se ei ollut ihan tällä tasolla mitä nykyään, eikä meillä ollut minkäännäköisiä suunnitelmia tulla joskus kilpailemaan siinä. Kepit voisi olla toinen vaikea asia, en koskaan saanut niistä kovinkaan varmoja, eikä Kiia osannut hakea esim. avokulmaa kepeillä.

img_124Kuva © Henri Luomala

9. Oletko kilpaillut agilityssä? Mikä on koirasi taso ja kokoluokka?
Olen kilpaillut Kiian kanssa maksi kolmosissa. Danan kanssa tähtäämme samaan mutta medi-luokassa.

10. Onko sinulla kotipihallasi agilityesteitä? Mitä? Mistä olet ne hankkinut?
Yksi hyppyeste, jonka olen tehnyt koulun rakennystyö-tunnilla itse.

11. Kuinka usein treenaat lajia?
Tällä hetkellä treenaan Danan kanssa n. joka toinen viikko. Kiian ja Tidin kanssa meillä oli myös treenit kerran viikossa. Välillä treenattiin lisäksi itsenäisesti, välillä osallistuttiin jonkun lähistöllä vierailevan kouluttajan kursseille. Kiian siirryttyä kolmosiin viikonlopun kisat toimivat aika usein myös yhtenä treenisessiona. :D

12. Treenaatko kesä ja talvet?
Kyllä vaan! Täällä meillä päin on paljon halleja, joissa pystyy treenaamaan talvellakin. Kiiankin kanssa treenattiin joka talvi, ensimmäiset vuodet maneesissa ja myöhemmin kasvihuoneessa sijainneessa ”hallissa”.

13. Kuinka lämmittelet koirasi agilityä varten?
Treenejä varten tehdään kunnon lämppälenkki, kisoja varten otetaan myös muutama hyppy/muu este jos mahdollista lenkin jälkeen. Treenivuoron tai kisasuorituksen välissä pyrin pitämään koiran lämpimänä ja liikkeessä, eli käydään lenkillä ja temppuillaan vähän tai muuta sellaista. Kiian kanssa kilpaillessa 3-luokassa päivät olivat joskus niin pitkiä, että ratasuorituksen jälkeen mentiin jäähdyttelylenkille, jonka jälkeen koira joutui autoon odottelemaan seuraavaa rataa. Ennen seuraavaa suoritusta sitten samat rituaalit uudestaan, eli lämmittelylenkki ja ehkä muutama este.

img_125Kuva © Henri Luomala

14. Käytätkö koirallasi palautusjuomia? Entä lihaksia lämmittäviä takkeja ja mantteleita?
Kiian kanssa en käyttänyt sen herkän vatsan takia minkäänlaisia palautusjuomia tai muita, sillä oli eväänä aina lihapullia ja vettä. Takki meillä oli talvisin päällä, jos oli paljon pakkasta tai autossa odottelua. Eipä tuo sitä olisi varmaan tarvinnut, mutta ainakin lihakset pysyy vähän paremmin lämpiminä.

 15. Seuraatko agilityn arvokisoja ja muuta agilitymaailmassa tapahtuvaa?
Seuraan! Kaikki agilityn arvokilpailut (maajoukkuekarsinnat, sm & mm) tulee useimmiten seurattua, joko paikanpäällä tai live-streamin kautta. Olen myös tilannut agility-lehtiä, mm. agi.fi ja Agility Sports Bulletin, sekä nyt tällä hetkellä tilaan Putkeen!-lehteä. Kiian jäätyä agilitysta eläkkeelle oli tosin pieni hetki, kun en niin aktiivisesti seurannut agilitymaailman tapahtumia, mutta nykyään tulee kyllä taas aika paljon seurattua.

16. Harrastatko koirasi kanssa muuta lajia, kuin agilityä?
Kiian kanssa harrastin agilityn lisäksi tokoa ja pk-hakua, Tidin kanssa tokoa ja Danan kanssa nyt tokoa ja rally-tokoa. Agility on kuitenkin ollut niin Kiian kuin Tidinkin ykkösharrastus. :) Dana on toistaiseksi keskittynyt enemmän tokoon ja temppuihin, mutta katsotaan miten tulee tulevaisuudessa käymään…

17. Onko koirallasi hyvä hyppytekniikka?
Kiialla oli, Tidillä taas ei. :D Tidi pomppi radalla kuin kenguru, boing boinb boing suoraan ylöspäin. Dana liikkuu omaan silmääni vähän samanlaisesti kuin Tidi, mutta toistaiseksi se on kyllä hypännyt ihan hyvin. Tosin saa nähdä miten sen hyppytekniikka tulee muuttumaan, kun sitä ruvetaan hypyttämään oikean kokoisia medi-hyppyjä, nythän se on hyppinyt sellaisia maahankaivettuja rimoja.

IMG_6196_sirpasaariKuva © Sirpa Saari

18. Tiputteleeko koirasi rimoja agilityradalla?
Kiia tiputteli aina silloin tällöin, mutta pääasiassa se oli todella tarkka tassuistaan ja siitä, että ne eivät rimaan osuneet. Tidikään ei tiputellut, koska ilmavaraa rimaan jäi joku metri. :D Dana ei ole vielä hyppinyt niin korkeita rimoja, että niitä voisi tiputella.

19. Pidätkö itseäsi hyvänä agilityohjaajana?
En. :-D Mun koirat on nopeita ja minä olen hidas, turvaudun radalla todella usein varmisteluun vaikkei tarvitsisi, ja sitten olen todella myöhässä taas seuraavasta kohdasta. Oon myös huono häviäjä,  joskin kisaaminen Kiian kanssa kolmosissa opetti häviämisestä paljon.

20. Oletko kokeillut ohjata muiden koiria agilityssä, kuin omiasi?
Olen ohjannut treenikavereiden ja kavereiden koiria treeneissä ja möllikisoissa, en kuitenkaan koskaan ole ohjannut muita kuin omia koiriani virallisissa kisoissa. :)

Tallennettu kategorioihin Agility | 4 kommenttia