Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut. Ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös.

img01

Käytiin tosiaan Danan kanssa Nose Workin möllikokeessa toukokuun alussa. Suunnitelmana oli lähinnä vain mennä testaamaan Danan toimimista täysin vieraassa ympäristössä, sillä kyllähän mä tiesin ettei sillä ollut tarpeeksi treenikertoja ja kokemusta takana, että olisin voinut haaveilla mistään palkintosijoista (noh, haaveilin kyllä silti :-D). Alunperin mun piti treenata kaksi edellistä viikkoa aktiivisesti, ottaa yksi tai kaksi etsintää päivässä jotta saataisiin vähän rutiinia meidän tekemiseen. Mutta enhän mä sitten mitään kerennyt, mulla oli opiskelujen viimeinen (ja vaikein) näyttö nose work -koetta edeltävänä päivänä, ja sitä edellisellä viikolla mun piti tehdä valmiiksi mun näyttötyö. Koetta edeltävät kaksi viikkoa menivät siis ohjaajan puolesta nenä tiiviisti kirjoissa kiinni (tai tietokoneen ruudussa).

Ehdin mä onneksi yksiin treeneihin ennen koetta, niin ei sentään ihan soitellen sotaan lähdetty. Viimeiset treenit eli meidän kenraaliharjoitukset ennen koetta sujuivat mainiosti, oltiin kaupungilla ja samalla kun Dana sai opetella työskentelyä uudessa ympäristössä, se sai tottua myös työskentelemään häiriön alaisena. Treenattiin leikkipuiston läheisyydessä ja lapset (varsinkin juoksevat) osoittautuivat tosi suureksi häiriöksi sheltimolle. Tehtiin pari kertaa laatikkoetsintää (sujui täydellisesti), sitten etsittiin hajua ulkorakennuksesta ja kukkaistutuksista, ja lopuksi otettiin vielä yksi ajoneuvoetsintä. Laatikkoetsinnän jälkeiset etsinnät sujuivat ihan ok, välillä Dana hieman harhautui katselemaan niitä lapsia mutta silloin kun se keskittyi se teki hyvin töitä.

No sitten koittikin koepäivä ja matkalla koepaikalle ohjaajan vatsaakin alkoi kipristellä. Mä en oikeastaan jännitä mitään etukäteen, ja tätä Nose Work -koetta en ehtinyt edes miettiä ennen lauantaiaamua, koska stressasin vaan sitä näyttöä ja miten se tulisi menemään (no hyvinhän se meni). Mutta koepaikan pihaan kurvatessa teki mieli mennä vaan pieneen kippuraan tai vaihtoehtoisesti lähteä samantien takaisin kotiin. Onneksi olin saanut raahattua tuon miehen mukaan, niin pakeneminen paikalta ei ollut vaihtoehto. :-D Kävin ilmoittautumassa, käytiin ulkoiluttamassa sheltti ja sitten kävin lähtönumeron arvonnassa, josta sain numeron 7. Tämän jälkeen oli vielä ”rataantutustuminen”. Koe aloitettiin ensin ulkoalue-etsinnällä, jonka perään oli heti ajoneuvoetsintä. Kun kaikki koirat olivat suorittaneet nämä kaksi osiota, siirryttiin sisälle jossa oli ensin sisätilaetsintä ja sen jälkeen vasta laatikkoetsintä. Ei siis mitenkään suotuisa järjestys meille…

Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Omaa vuoroa odottaessa aika tuntui matelevan eteenpäin ja minuutit tuntuivat tosi pitkiltä. Onneksi oli ottanut iPadin mukaan niin saatiin aika kulumaan kun pelattiin sen kanssa. :-D

dana_web

Lopulta koitti meidän vuoro. Mua ei oikeastaan jännittänyt enää yhtään, kun enhän mä voinut kauheasti siihen koiran suoritukseen vaikuttaa (hahhah, vähän myöhemmin selviää että kyllä sillä ohjaajallakin on tässä lajissa iso merkitys). Mentiin siis ulkoalue-etsinnän lähtöpaikalle, otin Danan viereen istumaan ja lähetin sen etsimään. Dana lähti töpsöttämään häntä tötteröllä ja näin siitä heti, ettei sillä ollut mitään hajuakaan mitä nyt tehdään. Se ei edes yrittänyt etsiä. Haahuiltiin alueella koko aika, mikään palikkapino ei näyttänyt sellaiselta että Dana edes etäisesti olisi tunnistanut oikean hajun. Ensin alkoi itkettää, sitten ärsyttää ja sitten vain masentaa. Ei me sitä hajua löydetty, joten meille kerrottiin se ja tein nopeasti pari palkkausta hajun vieressä.

Sitten ajoneuvoetsintään. Se tehtiin heti perään ja oma mielialani ei ollut kovinkaan korkealla. Ajoneuvoetsinnässä oli kolme autoa peräkkäin, ensin iso pakettiauto, sitten peräkärry ja lopuksi tavallinen henkilöauto. Ihan mielettömän vaikean oloinen rata ja Dana oli tehnyt autoetsintää ehkä kaksi kertaa ennen koetta, joten olin lähestulkoon varma että tästä ei selvitä. Ylläripylläri nyt kun lähetin Danan etsimään, se selkeästi lähti etsimään, eikä vaan haahuilemaan ympäriinsä. Noh, tämän osion pilasikin sitten ohjaaja melko tehokkaasti. Dana jäi sen peräkärryn kohdalle pyörimään, joten päättelin että jossain siinä se haju on. Sitä peräkärryä sitten kierreltiin ja kaarreltiin ympäri ja ympäri, kun ohjaaja oli päättänyt että siinä se haju on. Unohdin kaikki opetukset tuulen suunnista ja muista hajun liikkumiseen vaikuttavista tekijöistä. Kun ei sitä hajua kaikesta kiertelystä huolimatta löytynyt siitä peräkärryn luota, palasin taaksepäin (miksi?!?!) ennen kuin kävin tsekkaamassa sen viimeisen auton. Ja siellä viimeisessä autossahan se haju oli, ja Dana ilmaisi sen tosi selkeästi. Great.

Onneksi tässä oli taukoa ennen kuin siirryttiin sisätila-etsintöihin, niin sain aikaa koota itseni. Positiivinen yllätys oli se, että Dana löysi ajoneuvosta hajun, vaikka ohjaaja yrittikin kovasti sabotoida sheltimon suoritusta. Olisipa ne ohjaajan kömmähdykset jääneetkin vain tuohon yhteen kertaan, mutta valitettavasti sama meno jatkui kun siirryttiin sisätiloihin…

img04

Ensin etsittiin hajua siis pienestä huoneesta, missä oli tuoleja, pöytiä, sohva ja joku pelottava koliseva pömpeli. Otin Danan taas viereen ja lähetin sen etsimään. Kierrettiin huone ja yhden tuolin kohdalla Dana haisteli vähän enemmän ja pysähtyi siihen. Selvä merkkaus! Mutta mitä tekee ohjaaja? Jatkaa matkaa ja pyytää Danaa vaan etsimään. Dana ressukka kiertää huonetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kun minä tollo en vaan hyväksy että se haju on siinä tuolissa. Lopulta meille ilmoitetaan että minuutti aikaa jäljellä, jolloin pieni paniikki alkaa puskea läpi ja hoen siellä vaan ”etsi! etsi!”. Varmaan ihan viimeisillä sekunneilla Dana pysähtyy taas sen tuolin luokse, jolloin päätän ottaa riskin ja huikkaan että ”löytö!”. Oikeinhan se meni mutta noottia tuli ohjaajalle kun en luottanut Danaan heti alussa (ihan ansaitusti). Olisi ollut yksi nopeimmista löydöistä jos olisin sen heti hyväksynyt.

Sitten viimeiseen osioon eli laatikkoetsintään. Tämän piti olla meidän varmin osa-alue, koska tätä on treenattu eniten ja treeneissä laatikkoetsintä on aina sujunut loistavasti. Kun lähetän Danan laatikoiden luokse, se ei niitä vilkaisekaan vaan alkaa nuuskuttelmaan seiniä. Näin siitä kilometrin päähän että se oli väsynyt, luultavasti myös hieman sekaisin siitä mitä pitää etsiä, kun minulle ei selvästikään kelvannut se eukalyptuksen-haju. Kuljetan sitä laatikoiden joukossa jonkun aikaa, D ei nuuhki niitä yhtään kunnes lopulta se vaan heittää maahan yhden laatikon viereen. Väärän laatikon. Voi kakka. Palkkaan muutaman kerran vielä oikean laatikon luona ennen kuin lähdetään pois.

Päälimmäisenä jäi tietysti mieleen pettymys, ei niinkään koiraan vaan omaan tohelointiin. Jos olisin luottanut Danaan enemmän, olisi sisätila-hajukin löytynyt heti, ja varmasti se olisi auttanut laatikkoetsinnässä. Nyt sain sheltimon menemään ihan sekaisin omalla sekoilullani, ja väsytin pienen reppanan kun luulin itse tietäväni paremmin missä se haju on. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin tästä ei ole ainakaan vaikea parantaa. ;-D

No ei, oikeasti 2/4 hajua on jo tosi hyvin. Koe oli Danan ensimmäinen koe ikinä, Dana on vasta täyttänyt vuoden ja luonteeltaan ihan kakara vielä, ja tosiaan, treenikertoja meillä ei ole takana kovinkaan montaa. Vieras ympäristö, paljon ihmisiä ja koiria, erittäin häiriöherkkä sheltti ja kokematon koira & ohjaaja -yhdistelmä ei tällä kertaa tuottanut huipputulosta, mutta loppujen lopuksi me tehtiin kuitenkin ihan hyvä suoritus! Tiedänpähän ainakin mitä parantaa ensi kerraksi, Danalla lisää häiriötreenejä ja mun pitää vaan oppia luottamaan koirani ilmaisuihin.

Kategoria(t): Danan tarina, Nose Work. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut. Ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös.

  1. Joanna sanoo:

    Hieno kisadebyytti! :) älä ole liian ankara itsellesi! 2/4 hajua oikeasti hieno saavutus. Voi vitsi kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta nää nenähommat, mistä sais lisää tunteja vuorokauteen että ehtis treenata kaikkea kivaa? :D Dana on niin söpö hörökorva, sheltit on parhaita!

    • Henni sanoo:

      Hörökorva kiittää!<3 :D Ja joo, näin jälkeenpäin ajateltuna olenkin paljon tyytyväisempi meidän kisadebyyttiin kuin mitä heti kisojen jälkeen. :) Hyvinhän se meni ja olisihan se voinut mennä huonomminkin, Dana olisi voinut löytää vain yhden hajun tai mikä kamalinta, ei yhtään! :-D

      Jos keksit mistä niitä tunteja vuorokauteen saa lisää niin kerro! Niitä kaivataan täälläkin niin mekin ehdittäisiin ehkä joskus opiskelle jotain tokojuttuja! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *