Kuulumisia

Blogi on ollut päivittämättä 39 päivää. Olen kyllä kirjoittanut kolme kirjoitusta luonnoksiin, mutta jättänyt sitten syystä tai toisesta julkaisematta ne. Kaikki kolme kirjoitusta sisälsivät suuren määrän valitusta ja purnausta, yksi opiskeluista ja kaksi muuta treeneistä. Mutta näiden 39 päivän aikana olen huomannut, ettei se elämä ole aina ihan niin mustavalkoista kuin kuvittelen, ja asiat ovat monessa suhteessa paremmin nyt, kuin silloin kun kirjoitin nuo julkaisematta jääneet ”ranteet auki, ei tästä tule yhtään mitään” -postaukset.

Opiskeluiden suhteen olen nyt yhtä näyttöä vaille valmistunut (mikäli pääsen siitä läpi), mikä vielä tammikuun alussa tuntui erittäin kaukaiselta ja lähes mahdottomalta haaveelta. Mutta niin ne asiat vaan suttaantuu eteenpäin, ihana työharjoittelupaikka mahdollisti paljon ja sain näytöstä vielä loistavan numeronkin!

Treenit Danan kanssa ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on päiviä kun kaikki sujuu ja välillä on päiviä, kun mikään ei suju. Agilityssa Dana on välillä kuulolla ja välillä ei, jolloin se karkaa kentän reunalle räyhäämään muille koirille. Raivostuttavaa. Mutta ehkä mun pitäisi antaa enemmän armoa itselleni (ja Danalle). Ei mulla ole ollut shelttiä aikaisemmin, ja tämä muutaman kuukauden kokemus siitä on osoittanut, että pieni ja pippurinen karvakasa on hyvin erilainen luonteeltaan ja koulutettavuudeltaan kuin belgit. Tutustuminen shelttien maailmaan jatkukoon…

Danan kasvattaja sanoi mulle kun hain sheltimon kotiin, että sheltit ovat hyvin itsenäisiä luonteeltaan, eikä hän voisi kuvitella koskaan pitävänsä shelttiä esim. keskellä kaupunkia vapaana. Muistan tämän koska taisin ajatella silloin, että ”no justjoo, ei ne varmaan niin erilaisia ole (kuin belgit)”. Hahahah kuinka väärässä olinkaan! Voisin kirjoittaa aika pitkä tarinan siitä miten Dana eroaa Kiiasta ja Tidistä, vaikka Dee kovasti yrittääkin muuntautua pikku-belgiksi mustavoittoisen värityksensä ja pystyjen korviensa puolesta. Kyllä ne on ihan erilaisia. Vaikka Kiia ja Tidikin ovat aikamoiset vastakohdat luonteiltaan, niin Dana eroaa silti molemmista yhtä paljon kuin yö päivästä.

Tämän kirjoituksen alussa oleva video on pieni kooste meidän torstaitouhu-treeneistä. Videolla näkyvät Repe ja Juksu olivat meidän kanssa samalla pentukurssilla, jonka jälkeen jatkettiin treenejä ihan melkein meitä varten perustetussa TorstaiTouhu -ryhmässä. :D Torstai onkin Danan lempipäivä, koska silloin treenataan vain kivoja temppuja ja Dana saa reuhata tuttujen koiraystävien kanssa. :)

Kategoria(t): Danan tarina, Videot, Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Kuulumisia

  1. Lilli sanoo:

    Voi, miten tyytyväisen oloisia koiria, tota videota oli kiva katsoa :) Se on jännä, miten paljon erilaiset koirat eroaa toisistaan. Sheltit ja belgit on kuitenkin molemmat paimenkoiria, niin voisi kuvitella, että ei ne niin kauheesti eroaisi toisistaan. Vaan taitavat silti olla aika erilaisia koiria. Olis kyllä kiinnostavaa lukea ihan postaus aiheesta, jos jaksat väkertää?

    • Henni sanoo:

      Joo, itseasiassa mun onkin pitänyt kirjoittaa sheltin ja belgin eroista ja omista kokemuksistani. :) Täytyykin ottaa se nyt työn alle!

  2. Joanna sanoo:

    Kiva lukea teidänkin kuulumisia pitkästä aikaa :) Ja kyllä, sheltit ovat itsenäisiä! Ne ovat kyllä myös kilttejä ja lojaaleita, mutta silti osaavat olla kovinkin itsenäisiä ja omapäisiä. Pakko kertoa tähän tarina viime keväältä. Tulin kotiin ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, sellainen ihana ensimmäinen kevät päivä kun aurinko oikeasti lämmittää ja koirien kanssa pystyi lähtemään lenkille ilman takkia. Pakko päästä nauttimaan ulkoilmasta ja nappasinkin kaikki kolme shelttiä matkaan ja päätin suunnata läheiseen metsään nauttimaan. Meidän vanhin koira Nemo on toisinaan aika kova haistelemaan ja jää välillä muista jälkeen kun ihanat hajut pitää haistella läpi. Näin kävi nytkin ja hieman ärsyyntyneenä tiuskaisin sille jossain vaiheessa, että alappas nyt tulla kun se oli kymmeniä metrejä meitä muita jäljessä. Jatkoin matkaa oletuksena, että tottakai koira tulee perässä. Sitten alkoikin satamaan kaatamalla (ah, Suomen ihana ilmasto) ja rupesin keräämään koiria kasaan. Nemoa ei näkynyt missään ja se ei tullut huudoistani huolimatta mistään puskasta. Tässä kohtaa alkoi hätä jo nousta pintaan ja nappasin kaksi muuta remmeihin ja lähdin kulkemaan takaisin päin Nemoa huudellen. Koiraa ei näkynyt missään ja itse olin kastunut läpimäräksi ja ilman puhelinta ei auttanut soittaa apuja paikallekkaan. Niinpä luovutin etsimisen ja suuntasin kotiin päin. Ja siellähän se riiviö istui meidän etuovella odottamassa! Herralle ei siis sovi tiuskia tai käskeä liikkumaan reippaammin tai hän lähtee kyllä kotiin :D:D

    • Henni sanoo:

      Hahahah, ihana Nemo! ♥ Hän näytti että häntä ei sovi komentaa tai saat lenkkeillä ihan yksinäsi :D

  3. Mullekin oli yllätys miten erilaisia sheltit ja belgit on :D Joo, paimenkoiria ja paljon yhtäläisyyksiä, mutta silti kuin yö ja päivä. Älä kerro kenellekään, mutta taidan olla enempi belgi-ihminen kuin sheltti-ihminen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *