Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla. Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla

img_128

Mikä on paras tapa nostaa treenimotivaatiota? Omalla kohdallani ainakin (arvo)kisojen seuraaminen. Jos seurattavia kilpailuja ei ole tarjolla, toiseksi paras keino on kisakalenterin tutkiminen. Ja sitä onkin tullut tutkittua viime päivinä, niin tokon kuin rally-tokonkin osalta. Löysin meille keväälle muutaman hyvän kilpailun, jotka toimivat nyt treeniemme aikarajana.

Tokon alokasluokassa on seitsemän liikettä, joista Dana ei osaa vielä yhtäkään. (Dana osaa temppuja. :-D) Rally-tokossa on muutama liike vielä lisää, joskin suurin osa rallyn alokasluokan liikkeistä koostuu seuraamisesta eri muodoissa. Meidän ensisijainen tavoitteemme tälle keväälle on tokokisat, siitäkin huolimatta että rally-toko -treenit alkavat huomenna. :D

Kun sain kalenteriin merkattua ne muutamat kisat joihin voitaisiin tähdätä, aloitettiin heti treenaus. Tällä viikolla (tänään on tiistai) Dana on treenannut jo noutoa (toim.huom. lähinnä siis kapulan pitoa, ei vielä varsinaista noutoa liikkeenä), sivulletuloa, paikallaan odottamista ja istu-maahan -käskyjä on vahvistettu kuunteluharjoituksilla. Noudon kanssa ollaan heti oltu ongelmissa (suprise). Danalla on kiire. Kiire saada herkku suuhun. Kiire saada seuraava herkku suuhun. Kiire saada pussillinen herkkuja suuhun. Ei siinä kiireessä ehdi mitään kapuloita suussa pitämään. Danan lisäksi minulla on kiire. Kiire naksuttaa. Kiire palkata. Kiire päästä liikkeen opettamisessa yhdellä treenikerralla kolme askelta eteenpäin. Enkä mä edes ole ennen opettanut noutoa naksuttimen kanssa, joten puoletkaan ajasta en tiedä mille naksuttelen. Kunhan naksuttelen. Eikä se Danaa haittaa, se arvostaa sitä kun nakkia tulee niin paljon että maha meinaa haljeta, mutta se opetettava asia meinaa jäädä koiralle mysteeriksi ja se haittaa minua.

Danan lisäksi yritin opettaa noutoa Tidille. No Tidin aivot tilttasivat samantien ja se ei pystynyt tekemään muuta kuin tuijottamaan nakkeja. Tai kättä jossa oli nakkeja. Tai taskua jonne nakit oli piilotettu. Tai minua jos minkään edellisen kohteen tuijottelu ei tuottanut toivottua tulosta. Mitään kapuloita Tidi ei nähnyt missään, koska nakkia oli lähettyvillä ja hän tiesi sen. Huoh. :D

Mua ei selkeästikään ole siunattu koirilla, joille noudon opettaminen olisi vain pala kakkua. Kiian kanssa oli myös ongelmia noudon kanssa, ja niitä ongelmia oli paljon. Suurin niistä oli kapulan pureskelu, koska Kiialla oli myös kiire saada nakkia ja lisäksi sitä inhotti noutokapulat. Noh, jos jotain niin kolmen nouto-ongelmaisen koiran opettamisen luulisi opettavan minulle jotain. :D

Noutoharjoitusten lisäksi olen eniten vahvistanut Danan sivulletuloa vasemmalle puolle. Danahan osaa tulla sivulle oikealle puolelle. Miksi? No enpä tiedä. :D Opetin sen vahingossa ensin niin. Periaatteessa tässä ei ole mitään muuta ihmeellistä kuin käsiavun lopullinen häivyttäminen, käskysanan vahvistaminen ja tietysti sen oikean paikan löytyminen.

Tein listan (koska listojen tekeminen on mun juttu) mihin kirjasin ylös ne asiat, jotka Danalle tulee opettaa ennen kuin se on valmis tokon alokasluokkaan. Siinä listassa on 15 kohtaa. Tuntuu lievästi sanottuna epätoivoiselta ehtiä opettamaan kaikki ne asiat Danalle ennen meidän ”koetta” (vaikka eipä sillä, on sitä ennenkin menty kokeisiin ja vasta kisapaikalla opetettu koiralle unohtunut liike! :-D), varsinkin kun alku on ollut näin tahmea. Näillä mennään nyt kumminkin eteenpäin, pääasia on kai se, että se kauan kadoksissa ollut treenimotivaatio on vihdoin löydetty. ;)

Kategoria(t): Toko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla. Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla

  1. Minttu sanoo:

    Eikä, mä ihailen sun asennetta, koska mä ite ajattelen että meidän liikkeiden täytyy olla 110% hallussa ennen kun voi lähteä virallisiin kokeisiin.. :D mistä syystä meillä on koko vuosi aikaa sille ekalle kisastartille :DD
    Me myös painitaan tuon kapulanpidon kanssa ja mulla rupee harmaat hiukset lisääntymään päässä, mitä enemmän mä sitä ajattelen ja koitan ratkaista meidän ongelman. Eli jos joku hyvä metodi löytyy, millä koiran saa ottamaan kapulan, pitämään sitä pureskelematta ja vielä istumaan nätisti sivulla sen kapulan kanssa niin mielellään otan vastaan vinkit! :D

    • Henni sanoo:

      Hahahaa, jos mä ajattelisin noin niin me ei ikinä päästäisi kisoihin. :-D Kun kumminkaan mikään ei ole ikinä täysin varmaa, ja Kiian kanssa kisatessa opin, että kisoissa on yleensä ihan eri ongelmat (jotka paljastuvat vasta siellä kisoissa) kuin treeneissä.

      Kerro ihmeessä jos keksit kapulanpitoon jonkun hyvän kikka kolmosen! Me ei olla edistytty sen asian kanssa juur yhtään. :D Eipä olla kyl kauheesti treenattukaan mut mut… :D

      • Minttu sanoo:

        Okei, ehkä ilmaisin itseni väärin, mulla pitää olla se tunne että ne on hallussa :’D tai ainakin niin että on ylipäätään mahdollista että ne siellä kokeessa onnistuu, mutta kuten sanoit niin mikäänhän ei ikinä ole varmaa, varsinkaan koirien kanssa :)

        • Henni sanoo:

          Okei, voi myös olla että mä ymmärsin väärin 8-D

          Mutta joo, siis en mäkään lähtisi kokeeseen jos tietäisin että joku liike ei toimi! :D Onpas tää nyt vaikea asia selittää… :DD

  2. Kati & Gitta sanoo:

    Itselläni on taas treenimotivaatio nousut, vaikka emme nyt Gitan kanssa missään ryhmässä olekaan. Koekaleteria katsottu rally-tokon, nou ja mejän osalta. Ehkä tänä kesänä saisimme tuloksiakin tauluun, ainakin se NOU1 että pääsen minäkin sorsastuskauden aloittamaan syksyllä! :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *