Ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Löysin Hurttahuoneen sivuilta haasteen koirabloggaajille. Vaikka haaste olikin jo päättynyt, päätin silti vastata kysymyksiin, koska aiheena oli oma suosikki koiraharrastuslajini agility. Koska Dana on vasta kasvamassa isoksi ja hurjaksi agilitykoiraksi, eikä Tidistä sellaista koskaan tullutkaan, koskee haaste suurimmaksi sitä aikaa kun harrastin agilitya Kiian kanssa.

img_123Kuva © Henri Luomala

1. Kuulutko johonkin agilityseuraan? Mihin?
Tällä hetkellä en kuulu mihinkään agilityseuraan. Kisatessani Kiian kanssa agilityssa edustin Koirakerho Tassut ry:tä, mutta Kiian jäädessä eläkkeelle jätin jäsenmaksun maksamatta, koska sillä hetkellä ei näyttänyt siltä että tulisin hetkeen kilpailemaan agilityssa.

2. Kauan olet harrastanut agilityä?
Kiian kanssa osallistuttiin agilityn alkeiskurssille Kiian ollessa reilun vuoden ikäinen. Siitä on nyt 10 vuotta!

3. Onko agilityä harrastava koirasi luustokuvattu? Millä tuloksilla?
Kiia ja Tidi on kuvattu ja Dana tullaan kuvauttamaan, kunhan ikää tulee vielä vähän lisää mittariin. Kiian tulokset oli lonkkien osalta A/A ja kyynärien 0/0, Tidillä B/B, 0/0 ja Tidillä on lisäksi kuvattu selkä puhtaaksi.

4. Mikä on parasta agilityssä?
Luultavasti samanaikaisesti sen helppous ja vaikeus. Helppoa se on siinä mielessä, että sitä voi harrastaa pelkästään harrastamisen ilosta, jolloin ei tarvitse vaatia koiralta ihmeitä eikä välttämättä aina täydellistä esteiden osaamistakaan. Eikä myöskään itse tarvitse olla mikään superkuntoinen huipputyyppi. Vaikeaa se taas on siksi, että jos haluat kisata ja pärjätä, on sinulla oltava hyvä koira ja myös sinun on itse osattava ohjata koiraasi kunnolla. Toisin sanoen agilitysta voi tehdä juuri niin helppoa tai vaikeaa  kuin vain itse haluaa!

img_126Kuva © Henri Luomala

5. Mikä on huonoin puoli agilityn harrastamisessa?
Agilityihmiset ovat välillä todella tiukkapipoista kansaa. Jos mulla ei olisi ollut paljon tuttuja kun siirryin Kiian kanssa 3-luokkaan kisaamaan, en olisi viihtynyt kisapaikoilla ollenkaan. Lähestulkoon jokaisessa kisassa näin jonkun turhautuneen, murjottavan tai koiraansa (ja itseensä) pettyneen tyypin, joka pilasi aika tehokkaasti tälläisen nuoren noviisin kokemuksia kisailmapiiristä. Tosin en ole kuitenkaan kilpaillut agilityssa yli kolmeen vuoteen, joten en tiedä miten paljon tämä asia on muuttunut. Toivottavasti paljon! Toinen huono puoli voisi olla (ainakin täällä Etelä-Suomessa) se, että kaikkien seurojen agilitykurssit ja ryhmäpaikat ovat aivan täynnä, ja niille pääseminen on kovan työn ja tuskan takana.

6. Miksi aloitit agilityn ja mitä kautta tutustuit lajiin?
En muista mitä kautta ensimmäisen kerran kuulin agilitysta, mutta Kiia hankittiin minulle kunnon harrastuskoiraksi, jonka kanssa sitten päätin myös mennä kokeilemaan agilitya. Ja sitten agilitykärpänen puraisi ja sille tielle me jäätiin. :)

7. Mitä ohjauskuviota suosit eniten puolenvaihdoissa? Valssi, takaaleikkaus vaiko joku ihan muu?
Riippuu täysin radasta ja kuviosta, jolla puoli täytyy vaihtaa. Valssi tai takaaleikkaus varmaan yleisimmät, koska jalkani eivät kulje tarpeeksi nopeasti persjättöihin. :D

8. Mikä asia/este oli vaikein opettaa koirallesi agilityyn liittyen?
Kontaktit. Niitä hinkattiin koko Kiian harrastusura, eikä niistä koskaan tullut kovinkaan hyvät. Tämä johtuu tietysti puutteellisesta alkeisopetuksesta, mutta aloittaessamme agilityn se ei ollut ihan tällä tasolla mitä nykyään, eikä meillä ollut minkäännäköisiä suunnitelmia tulla joskus kilpailemaan siinä. Kepit voisi olla toinen vaikea asia, en koskaan saanut niistä kovinkaan varmoja, eikä Kiia osannut hakea esim. avokulmaa kepeillä.

img_124Kuva © Henri Luomala

9. Oletko kilpaillut agilityssä? Mikä on koirasi taso ja kokoluokka?
Olen kilpaillut Kiian kanssa maksi kolmosissa. Danan kanssa tähtäämme samaan mutta medi-luokassa.

10. Onko sinulla kotipihallasi agilityesteitä? Mitä? Mistä olet ne hankkinut?
Yksi hyppyeste, jonka olen tehnyt koulun rakennystyö-tunnilla itse.

11. Kuinka usein treenaat lajia?
Tällä hetkellä treenaan Danan kanssa n. joka toinen viikko. Kiian ja Tidin kanssa meillä oli myös treenit kerran viikossa. Välillä treenattiin lisäksi itsenäisesti, välillä osallistuttiin jonkun lähistöllä vierailevan kouluttajan kursseille. Kiian siirryttyä kolmosiin viikonlopun kisat toimivat aika usein myös yhtenä treenisessiona. :D

12. Treenaatko kesä ja talvet?
Kyllä vaan! Täällä meillä päin on paljon halleja, joissa pystyy treenaamaan talvellakin. Kiiankin kanssa treenattiin joka talvi, ensimmäiset vuodet maneesissa ja myöhemmin kasvihuoneessa sijainneessa ”hallissa”.

13. Kuinka lämmittelet koirasi agilityä varten?
Treenejä varten tehdään kunnon lämppälenkki, kisoja varten otetaan myös muutama hyppy/muu este jos mahdollista lenkin jälkeen. Treenivuoron tai kisasuorituksen välissä pyrin pitämään koiran lämpimänä ja liikkeessä, eli käydään lenkillä ja temppuillaan vähän tai muuta sellaista. Kiian kanssa kilpaillessa 3-luokassa päivät olivat joskus niin pitkiä, että ratasuorituksen jälkeen mentiin jäähdyttelylenkille, jonka jälkeen koira joutui autoon odottelemaan seuraavaa rataa. Ennen seuraavaa suoritusta sitten samat rituaalit uudestaan, eli lämmittelylenkki ja ehkä muutama este.

img_125Kuva © Henri Luomala

14. Käytätkö koirallasi palautusjuomia? Entä lihaksia lämmittäviä takkeja ja mantteleita?
Kiian kanssa en käyttänyt sen herkän vatsan takia minkäänlaisia palautusjuomia tai muita, sillä oli eväänä aina lihapullia ja vettä. Takki meillä oli talvisin päällä, jos oli paljon pakkasta tai autossa odottelua. Eipä tuo sitä olisi varmaan tarvinnut, mutta ainakin lihakset pysyy vähän paremmin lämpiminä.

 15. Seuraatko agilityn arvokisoja ja muuta agilitymaailmassa tapahtuvaa?
Seuraan! Kaikki agilityn arvokilpailut (maajoukkuekarsinnat, sm & mm) tulee useimmiten seurattua, joko paikanpäällä tai live-streamin kautta. Olen myös tilannut agility-lehtiä, mm. agi.fi ja Agility Sports Bulletin, sekä nyt tällä hetkellä tilaan Putkeen!-lehteä. Kiian jäätyä agilitysta eläkkeelle oli tosin pieni hetki, kun en niin aktiivisesti seurannut agilitymaailman tapahtumia, mutta nykyään tulee kyllä taas aika paljon seurattua.

16. Harrastatko koirasi kanssa muuta lajia, kuin agilityä?
Kiian kanssa harrastin agilityn lisäksi tokoa ja pk-hakua, Tidin kanssa tokoa ja Danan kanssa nyt tokoa ja rally-tokoa. Agility on kuitenkin ollut niin Kiian kuin Tidinkin ykkösharrastus. :) Dana on toistaiseksi keskittynyt enemmän tokoon ja temppuihin, mutta katsotaan miten tulee tulevaisuudessa käymään…

17. Onko koirallasi hyvä hyppytekniikka?
Kiialla oli, Tidillä taas ei. :D Tidi pomppi radalla kuin kenguru, boing boinb boing suoraan ylöspäin. Dana liikkuu omaan silmääni vähän samanlaisesti kuin Tidi, mutta toistaiseksi se on kyllä hypännyt ihan hyvin. Tosin saa nähdä miten sen hyppytekniikka tulee muuttumaan, kun sitä ruvetaan hypyttämään oikean kokoisia medi-hyppyjä, nythän se on hyppinyt sellaisia maahankaivettuja rimoja.

IMG_6196_sirpasaariKuva © Sirpa Saari

18. Tiputteleeko koirasi rimoja agilityradalla?
Kiia tiputteli aina silloin tällöin, mutta pääasiassa se oli todella tarkka tassuistaan ja siitä, että ne eivät rimaan osuneet. Tidikään ei tiputellut, koska ilmavaraa rimaan jäi joku metri. :D Dana ei ole vielä hyppinyt niin korkeita rimoja, että niitä voisi tiputella.

19. Pidätkö itseäsi hyvänä agilityohjaajana?
En. :-D Mun koirat on nopeita ja minä olen hidas, turvaudun radalla todella usein varmisteluun vaikkei tarvitsisi, ja sitten olen todella myöhässä taas seuraavasta kohdasta. Oon myös huono häviäjä,  joskin kisaaminen Kiian kanssa kolmosissa opetti häviämisestä paljon.

20. Oletko kokeillut ohjata muiden koiria agilityssä, kuin omiasi?
Olen ohjannut treenikavereiden ja kavereiden koiria treeneissä ja möllikisoissa, en kuitenkaan koskaan ole ohjannut muita kuin omia koiriani virallisissa kisoissa. :)

Kategoria(t): Agility. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Ne jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

  1. Kaisa sanoo:

    Hyvin vastattu (ts olen samaa mieltä kanssasi monista), tosin ikävä ilmapiiri kisoissa / koirien kohtelu ehkä hieman yllätti – tai sitten itse olen kulkenut kyläkisoissa niin vaaleanpunaiset lasit silmilläni :) etten ole pahasti törmännyt asiaan. Toki vuosien aikana (kisasin 2003-2014) kaikenlaista tallaajaa on tullut nähtyä.

    Kivanoloinen blogi, taidanpa vierailla täällä toistekin :)

    • Henni sanoo:

      En tarkoittanut että kukaan olisi kohdellut koiraansa huonosti, sellaista en onneksi nähnyt, mutta usein esim. plörinäksi menneen ratasuorituksen jälkeen lähdettiin pois palkkaamatta koiraa. Se tuntui musta ainakin todella kurjalta (kun itse palkkasin Kiian aina, vaikka suurin osa meidän suorituksista kolmosissa oli ihan surkeita :D). Ehkä olisi ollut parempi sanoa, että kolmosissa homma muuttui totiseksi, ”tulos tai ulos” -tyyppiseksi kilpailuksi. Itse toki kilpailin enimmäkseen isoissa kisoissa, Turun, Helsingin ja Tampereen kolmosissa oli aina ihan hirveästi porukkaa, kyläkisoissa tilanne varmasti ja onneksi on ollut toisenlainen. :)

  2. Joanna sanoo:

    Olipa kivasti ja kattavasti vastattu! Ihania agilitykuvia. Täällä jo odotellaan malttamattomana, että Cava hieman kasvaisi ja päästäisiin agilityilemään (ja toki muutakin harrastelemaan).

    • Henni sanoo:

      Kiitos! :) Toi ensimmäinen kuva on mun suosikkini, kun Kiia hyppää siinä renkaan läpi silmät kiinni. :-D Ja odota vaan, pentuaika menee yllättävän nopeasti ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *