Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehä mitä halutaan

img_110

Tavoitteista tai tavoittettomuudesta (kirjoitetaanko se noin?). Meillä ei ollut tälle vuodelle tavoitteita. Kiia on suurimmaksi osaksi eläkkeellä, Tidi nykyisin lähinnä kotikoirana ja Danaa ei viime vuonna vielä ollutkaan.  Tavallaan olen oppinut, että en halua mun vuosien olevan vain joidenkin listattujen tavoitteiden saavuttamista, en ehkä halua suunnitella mun elämää niin paljon etukäteen, en halua ajatella että se ja se pitää tehdä tai saavuttaa. Kirjoitin tuon lauseen blogiimme kaksi vuotta sitten ja olen edelleen samaa mieltä. Tärkeintä on kai vain koittaa pysyä terveenä, lenkkeillä mahdollisimman paljon ja harrastaa tai olla harrastamatta jos siltä tuntuu.

Ensi vuodelle ajattelin kuitenkin tehdä pienen listan tavoitteita. Ei mitään ihmeellistä, eikä mikään pakko saavuttaa yhtään mitään, mutta muuten vaan. Koska onhan se vuoden jälkeen ihan loistava keino palata ajassa taaksepäin ja katsoa, mitä vuoden aikana tuli tehtyä. Oma motivaationikin saattaa pysyä paremmin yllä, kun on jotain mitä tavoitella. Vaikkei se vielä ehkä olekaan meidän polkumme kirkkain tähti, mutta se on askel sitä kohti.

Dana
– Agilityssa Dana saavuttaa kisaiän ensi vuoden syyskuussa. Se tuntuu tulevan todella pian. Varsinkin kun mun kevään ja kesän suunnitelmat on vielä ihan auki, enkä tiedä mitä haluan tehdä tai missä haluan olla. Aika näyttää. Ehkä realistisempi tavoite ensi vuodelle olisi virallisten kisojen korkkauksen sijaan möllikisat?
– Tokossa ja rally-tokossa saa kisata 10 kuukauden ikäinen koira, ja Dana täyttää 10 kuukautta tammikuussa. Mä en hetkeäkään epäile etteikö Dana voisi kilpailla toisessa tai molemmissa lajeissa virallisissakin kisoissa ensi vuonna, jos vaan jaksaisin treenata ja opettaa sille liikkeet. Eikä sekään olisi mikään vaikea nakki, koska Dee on oppivainen ja tykkää treenata, mutta kukakohan motivoisi mut siihen samaan? Ehkä ensi vuoden tavoite voisi tässäkin olla möllikisat.
– Kun mietin sheltin hankkimista ja kun sellaista sitten lopulta hankin, niin kyllä mulla oli pienenä toiveena saada sellainen koira, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä. En halunnut mitään superyksilöä joka voittaisi kaiken, mutta sellaisen jolla olisi pienet mahdollisuudet ehkä jopa pärjätäkin, jos kuu, tähdet, aurinko ja kaikki galaksit olisivat oikeassa asennossa. Vaan kohtalo näyttää puuttuneen peliin tässä(kin?) asiassa, ja lopulta mulle päätyi mustavalkoinen otus, jolta puuttuu liian monta hammasta ja jonka korvat uhmaavat rotumääritelmän suosituksia nousemalla jatkuvasti pystyyn. Olen pikkuhiljaa Danan kasvaessa yhä vanhemmaksi haudannut meidän näyttelyhaaveet, ja kohta meidän ainoa toive on saada se pakko-H valionarvoja varten. Siitäkin huolimatta ettei Danasta ikinä tulisi yhtään mitään valiota. Ensi vuoden näyttelytavoite on käydä kerran tai pari pyörähtämässä kehässä, mutta tulostavoitteita meillä ei enää ole.

Kiia & Tidi
– Kiian ja Tidin tavoitteet ensi vuodelle on hyvin yksinkertaiset. Molemmat saavat käydä näyttelyissä pyörähtämässä muutaman kerran. Tidi voisi hankkia vielä yhden sertin, Kiia on näyttelyissä niin monta vuotta jo ravannut että tälle ihanalle vanhukselle ei enää aseteta minkäänlaisia tulostavoitteita. Ehkä en vie sitä enää näyttelyihin ollenkaan, who knows. Jos aika ja motivaatio riittää, Tidikin voisi opetella tokon tai rally-tokon liikkeitä, mutta jos se ei riitä, Tidi saa olla juuri sitä mitä Tidi on onnellisimmillaan, hassu vähän höpsähtänyt pieni belgusti, joka rallattaa metsässä pomppien ja naama iloisessa virneessä.

Mitä muuta? Kaikkien kanssa yritetään pysyä mahdollisimman terveinä, lenkkeillä mahdollisimman paljon ja viettää mahdollisimman paljon sellaista arkea josta me kaikki tykätään. Eli pitkiä aamu-unia, pitkiä aamulenkkejä, paljon ruokaa ja rapsutuksia.

Kategoria(t): Tarina jatkuu, Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *