Mä hetken aikaa vaistoan, sä jaat tän saman maailman

Oon viimeisillä pentukurssikerroilla saanut olla ylpeä pikku Dandemosta. Vaikka meidän kotitreenit on jääneet taas lähinnä suunnittelun ja aikomisen asteelle, on Dana siitä huolimatta työskennellyt treeneissä tosi kivasti ja oon pystynyt pitämään sitä irti siellä, ilman että on tarvinnut pelätä sen syöksyvän muiden koirien luokse räyhäämään.

img_088  img_089
Dana ja elämän eka porkkana.

Ollaan treenattu vähän toko ja rally-toko juttuja, sivulle tuloa ja seuraamisen alkeita. Sivullehan Dana tulee jo tosi nätisti (molemmille puolille), nyt pitäisi vaan alkaa häivyttämään käsiapua siitä ja lisätä käskysana(t). Itse jään vaan niin helposti junnaamaan opetettavissa asioissa paikoilleen, pitäisi vaan rohkeammin lähteä vaikeuttamaan harjoitusta. Lisäksi ollaan parilla viime kerralla treenattu takajalkojen käyttöä tasapaino-alustan kanssa niin, että etujalat on alustan päällä ja takajalkojen liikuttamisesta palkitaan. Lopputuloksena koiran pitäisi pyöriä alustan ympäri.

Eilen meillä oli treeneissä kuitenkin tempputeema, miten kivaa! Aloitettiin harjoittelemalla jalkojen välistä pujottelua. Lähdettiin liikkeelle niin, että heitettiin koiralla hämäysnami taakse, ja kun koira kääntyi namin syötyään takaisin, ohjattiin se tulemaan jalkojen välistä. Sain aika nopeasti jättää käsiavun pois, koska Dana tajusi tosi hyvin mistä sen pitää tulla saadakseen palkan. Koitin lopuksi myös niin, että otin Deen sivulle ja lähdettiin siitä pujotteluun, mikä sujui myös tosi hyvin.

Pujotteluharjoitusten jälkeen opetettiin naksuttimen kanssa koira tökkäämään kuonolla palloa, ideana se että lopulta koira pyörittää palloa eteenpäin. Olin Danalla jo naksun äänen ehdollistanut, joten siirryttiin suoraan tempun opetteluun. Dana oppi sen ihan hetkessä, ja pallon pyöritys oli Deestä ihan superkivaa! Lopputreenien ajan se olisi mielellään vain pyörittänyt palloja eteenpäin. :D

Lopuksi aloitettiin myös ”kuole”-tempun opetus. Itse olin ajatellut lähteä liikkeelle siitä, että palkkaan Danan kun se menee makuulla lonkka-asentoon, mutta jouduinkin peruuttamaan asekeleen taaksepäin ja palkkamaan vain pään kääntämisestä sivulle, koska Dee ei oikein tajunnut lonkka-asennon merkitystä ja alkoi osoittaa suuria kyllästymisen ja turhautumisen merkkejä. Otin tähän kouluttajamme vinkistä kosketuskepin avuksi, niin että Dana makuulla ollessaan tökkäisi kepin päätä kuonollaan ja sai siitä palkan. Pikkuhiljaa siirsin keppiä eteenpäin niin, että Dana joutui aina vain enemmän ja enemmän kääntämään päätään osuakseen keppiin. Lopetettiin treenit siihen, koska oltiin tehty jo aika paljon ja kellokin oli jo vaikka mitä. :D Tätä pitäisi nyt kuitenkin ehdottomasti jatkaa kotona, ihan jo vaikka senkin takia, että kyljelleen meneminen on koiralle hyvä taito osata.

Kategoria(t): Danan tarina, Tarina jatkuu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *