Mitä ikinä sun unelmat onkaan, et saavuta niitä unessa koskaan

Viikonloppu meni (mitenkäs muutenkaan :D) agilityn MM-kilpailuja seuratessa ja tulospalveluna toimiessa. Oli kyllä huikeaa seurata maailman parhaiden koirakoiden menoa, ja taisi se agilitykärpäsen purema taas vähän pahentua. ;)

img_087

Oman tulevan agilityshelttini kanssa oltiin eilen pentuagilitykurssin viimeisellä kerralla (sniff!). Meille oli järjestetty pieni yllätys, nimittäin tällä viimeisellä kerralla mentiinkiin rataa! Meillä oli kiva ja erittäin simppeli yhdeksän esteen rata, joka yhdisteli kaikkia niitä asioita mitä ollaan kurssilla tähän mennessä tehty. Ja ennen kuin joku kauhistuu miten puolivuotiaan koiran kanssa voi mennä rataa, niin ei todellakaan menty yhdeksää estettä putkeen vaan pilkottiin rata pieniksi paloiksi.

img_086

Danan kanssa tehtiin rata seuraavissa osissa: 1-3, 3-5, 6-7 ja 8-9. Hypyissä oli rimat maassa, pituudessa ei ollut yhtään palikkaa ja muurissakin oli vain se kansi. Olisi varmasti saanut mennä kokonaan ihan ilman ”hyppyjä” mutta päätin ettei Dana mene rikki yhdestä kerrasta ja jos se olisi mennyt, niin se tuskin olisi tullut kestämään agilitya myöhemminkään. Keppeinä oli verkkokepit ja niitäkin oli vain se kuusi kappaletta (toisin kuin ratapiirroksessani, mutta ohjelmani ei tunne ei moisia helpotettuja esteitä :D).

Koska Dana ei hallitse paikallaoloa, meidän ohjaaja piti siitä kiinni kun itse sijoituin 2-esteen taakse suunnilleen tuohon kohtaan, missä kuvassa on numero 4. Siitä sitten kutsuin Danaa ja kakkoshypyn jälkeen ohjasin sen putkeen. Dande meni hienosti tämän!

3-5 kohdassakaan ei ollut muuta ongelmaa kuin se, ettei Dana halunnut mennä enää hypyn jälkeen uudestaan putkeen. Se meni putkeen kyllä hienosti väärästä päästä, muttei siitä päästä mistä olisi radan mukaan kuulunut.

6-7 kohta tehtiin etupalkalla niin, että otettiin ensin pelkkä pituus ja sen jälkeen pelkkä muuri, jonka jälkeen yhdistettiin nämä kaksi. Deellä ei ollut mitään ongelmaa tässä, se syöksyi ihan hirmuisella vauhdilla palkalle! Deen intoa oli ihan huikeaa seurata, mutta samalla se laittoi myös miettimään, että miten ikinä ehdin ohjaamaan sitä aikuisena kun se menee nyt jo noin lujaa :D.

8-9 esteillä Deellä alkoi keittää hieman yli. Se tykitti niin hirmuista vauhtia putkeen ja sieltä ulos, ettei se ehtinyt mitään keppien alkua hakea. Otettiin kepit pelkästään ja sen jälkeen koitettiin uudestaan, muttei Danan keskittyminen enää riittänyt moiseen touhuun, ja se alkoi vaan juoksennella sinne tänne. Onneksi oli viime kerralla tehty myös tätä putki-keppi -yhdistelmää etupalkalla, ja silloin se oli sujunut erinomaisesti, joten ei jääty enää yhdistämään näitä kahta estettä (koska tuskin se olisi onnistunut). Pitää muistaa että vaikka itsellä riittäisi intoa ja meidän ”rata” tuntui todella lyhyeltä pätkältä, niin treenikumppanina on kuitenkin pentu ja se ei jaksa tehdä vielä samalla tavalla kuin itse jaksaisi.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen niin kurssiin, sen sisältöön kuin Danan edistymiseenkin. Danalla on jo ihan oma ”agilitymoodinsa”, jonka huomaa muutkin, nimittäin se saapui kerran halliin tasajalkaa ilmaan pomppien, mihin edellinen kurssilainen totesi sillä olevan näköjään hieman intoa. Joo-o, hieman. Tämän kurssin jälkeen mulla oli alunperin ajatuksena pitää agilitysta taukoa siihen asti, että Dana olisi ainakin vuoden vanha, mutta saa nyt nähdä maltanko kuitenkaan. :D

Kategoria(t): Agility, Danan tarina. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *