Sinun hulluutesi hulluuksiini sopivat

Eilen oli meidän pentuagilitykurssin kolmas kerta. Dana kiskoi sisälle halliin höyryveturin lailla, intoa puhkuen. Agility on Danasta kivaa. Agility on minustakin kivaa. Tai on ainakin ollut. Viimeisitä agilitykisoistani Kiian kanssa on kohta kulunut kolme vuotta, eikä niiden kisojen jälkeen ollut kuin muutama hassu treenikerta molempien koirien kanssa ennen loukkaantumistani ja kauan kestänyttä kuntoutumista. Kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon. Vaikka hankinkin Danan agilitykoiraksi, välillä mietin tuleeko siitä sellaista sittenkään.

img_076Putkihullu-Dana kesällä pentuagilityssa. Kuva © Aila Laitinen

Dana on varmaan sitä mieltä että tulee. Heti kun sain sen keskittymään, se teki töitä sata lasissa, häntä iloisesti viuhtoen ja naama leveässä virneessä. Sitä ennen se toki räyhäsi muille koirille, kiskoi remmissä ja aiheutti omistajalleen tukon harmaita hiuksia. Mutta ei se mitään, olen iloinen siitä miten hyvin se tekee töitä silloin kun se niihin keskittyy, ja siitä miten nopeasti se edistyy (ja miten vähäisillä treenikerroilla :D).

Ilmoitin Danan kuuden kerran pentuagilitykurssille, jonka hinta söi opiskelijan lompakosta pohjan ja kaverini kanssa jutellessani tajusin, että samalla hinnalla olisin saanut 10-kortin ratsastustunneille. Ja minä olen pitänyt ratsastusta kalliina harrastuksena. :D Kolmessa vuodessa on näköjään myös koiraharrastusrintamalla hinnat kivunneet pilviin. Vaan eipä sillä, ainakin tähän mennessä kurssi on kyllä ollut jokaisen euron arvoinen.

img_077Lentävä sheltimo! Kuva © Aila Laitinen

Ensimmäisellä kurssikerralla opeteltiin putkea, verkkokeppejä ja esteen tarjoamista. Dana oli unohtanut kesän pentuagilitykurssilla olleen putkikammonsa ja sujahti putkeen mistä kulmasta vaan iloisesti. Esteen tarjoamisesta tuli taas nopeasti superhauska leikki, mitä sheltimo rakastaa nykyisin yli kaiken. Siinähän saa vaan juosta edestakaisin ja syödä nameja, mikäs nyt pienelle vilkkaalle sheltille sitä parempi juttu olisi. ;) Saatiin vielä kotiläksyksi opetella nenäkosketus alustaa vasten.

Valitettavasti seuraavalla viikolla TV:stä tuli yleisurheilun MM-kisat, joiden ääreen allekirjoittaunut vähän niin kuin unohtui (tehden samalla jonkin näköisen henkilökohtaisen ennätyksen seuraamalla kaikki lähetykset), samalla unohtui myös koiran koulutus – ja se kotiläksy. Onneksi sheltimo on koira minun makuun, ja niimpä maanatai-aamuna naksuttelin muutaman hassun toiston kosketusalustalle ja sain jonkinnäköisen nenäkosketuksen siihen aikaiseksi – enkä näin ollen paljastanut itseäni että kotiläksyn treenaaminen jäi vain haaveeksi. :D

Tätä nenäkosketusta alustaan tarvittiin toisella kurssikerralla, jolloin keskityttiin puomin alastulokontaktin opettamiseen. Koira ohjattiin puomin alastulolle niin, että etutassut koskettivat maata, jonka jälkeen sen kanssa tehtiin muutama toisto nenäkosketusta alustaan ja vapautus. Muuten meillä oli muutama itsenäinen harjoittelupiste mm. takaakierron opettamiselle, kujakepeille, putkelle, ja hypylle jossa sai treenata esteen tarjoamista. Kotiläksyksi saatiin takaakierron ja valssi -ohjauksen harjoittelu kuntoon.

img_078Jos Danan pään päällä olisi ajatuskupla, siinä olisi nakin kuva. :D Kuva © Aila Laitinen

No arvatkaapa paljonko me harjoiteltiin takaakiertoa tai valssia? Oikein. Ei yhtään. Mikäköhän siinä on, että musta on kivaa saada kursseilta kotiläksyä, mutta kotona en kuitenkaan saa laitettua tikkua ristiin sen eteen, että tekisin niitä? :D Onneksi Dana taas pelasti ja suoritti eilen takaakierrot miten päin tahansa yhtä sujuvasti kuin vanha tekijä.

Eilen kuitenkin keskityttiin enimmäkseen keinun harjoitteluun. Aloitettiin ihan siitä, että koira laitettiin keikkuvan tasapaino-alustan päälle kävelemään samalla herkkuja syöttäen. Tämä ei ollut Danalla temppu eikä mikään, se tuskin edes huomasi että alusta keikkui kun nakkia oli nenän edessä. Tämän jälkeen kouluttaja meni heiluttelemaan ja paukuttelemaan keinua, meidän tehtävä oli vain kävellä sen ohitse iloisesti ja olla välittämättä keinun liikkeestä tai äänistä. Kun tämä sujui hyvin, lähdettiin palkkaamaan koiraa siitä, että se laittoi etutassut keinun ylösmenolle. Tämä ihan sen takia, että pentu tottuisi keinun ääneen ja liikkeeseen, ja myöhemmin kun keinua voidaan alkaa opettaa, se olisi tuttua puruluuta koiralle.

Tämän keinuharjoittelun lisäksi mentiin madallettu A-este muutaman kerran edestakaisin, Dana meni sen tosi reippasti, tosin alaspäin huomattavasti vauhdikkaamin kuin ylöspäin. Lisäksi meillä oli taas itsenäisen harjoittelun pisteitä, puomin alastulokontakti, putki&takaakierto yhdistelmä, kujakepit, pituuseste esteen tarjoamisen harjoitteluun ja hyppy&putki yhdistelmä. Dana suoritti kaikki tehtävät todella hyvin, varsinkin takaakierto-putki ja putki-takaakierto -yhdistelmät olivat aivan loistavia! Kepeillekin hakeneminen parani loppua kohti huomattavasti, ensimmäisillä toistokerroilla Danan fokus taisi tosin olla vieressä olevassa treenikaverissa, jonka koira harjoitteli putkea. :D

Kotiläksykin saatiin taas, tällä kertaa harjoitellaan poispäin-käännös kuntoon. Tai yritetään harjoitella…

PS. Meidän kamera lähti Turkkiin lomalle ja seuraavana päivänä hajotin iPhoneni näytön, joten hetkeen ei ole luvassa kummoisiakaan kuvia blogissa. :D

Kategoria(t): Agility, Danan tarina. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *