Kuuntele mua kun mä pyydän

Dana on villiintynyt. Kevään pentukurssilla se oli mallioppilas täydellisen kontaktin kanssa, seurasi vierellä melkein paremmin kuin tokon erikoisvoittajaluokan koirakot ja suoritti täydellisiä luoksetuloja (siis täydellisiä se tosiasia huomioiden, että se oli vasta kolme kuukautta). Nyt kaksi kuukautta myöhemmin, rennon kesän ja lomailujen jälkeen sillä on päällään jonkinnäköinen yhdistetty mörkö- ja murkkuikä, eikä sillä enää ole täydellistä kontaktia, oikeastaan sillä ei ole enää kontaktia minuun ollenkaan.

img_075Tarkkaavainen oppilas

Se kyllä keskittyy pentukurssilla tekemiseen tosi hyvin, mutta vain sen aikaa kun sillä on jokin tehtävä. Jos annan sen hetkenkin olla vapaasti, ilman mitään tekemistä, se alkaa pälyillä mitä ympärillä tapahtuu, kiskoa remmissä toisten koirien luokse tai haukkumaan. Tai oikeastaan haukkuminen tuli mukaan vasta eilen, eiliseen asti Dee on ollut varsin hiljainen otus (sheltiksi). Mutta voi että miten se haukkuminen voikaan ärsyttää, varsinkin tilassa jossa kaikuu ja jossa pitäisi ehkä myös pystyä kuuntelemaan mitä kouluttaja meille juttelee. Ja erityisesti kun muut ryhmän koirakot on ihan hiljaisia.

Meidän kouluttaja kyllä sanoi, että jos mennään ajassa 20 tai 30 vuotta taaksepäin, kaikki koirat haukkuivat. Maaseudulla ei mitään muuta kuulunutkaan kuin koirien haukuntaa. Vieläkin jos viettää koiran kanssa aikaa vanhojen ihmisten seurassa ja koira haukahtaa, vanhat ihmiset eivät ole siitä moksiskaan vaan pitävät sitä ihan normaalina asiana, kyllä koiran kuuluu haukkua. Miksi nykyajan koirien tulee olla niin hiljaisia?

Meitä ei ollut eilen treeneissä kuin kaksi koirakkoa, joten saatiin oikeaa tehotreeniä. Aluksi harjoiteltiin rauhoittumista, joka sujui Danalta itseasiassa erittäin hyvin. Ei se tietenkään ihan kokonaan rentoutunut, mutta päästiin loistavaan alkuun, koska se malttoi kuitenkin makoilla vilttinsä päällä suht rauhaksiin.

Rauhoittumisharjoitusten jälkeen siirryttiin ohitustreeniin, mistä oikeastaan halusinkin kirjoittaa, koska opin aivan uuden tavan ohitusten harjoitteluun. Ideana oli yksinkertaisesti se, että aina kun Dana katsoi vastaantulevaa koiraa, sitä kehuttiin ja sille annettiin palkka. Excuse me?! Palkkaan siis koiraani vastaantulevan koiran katsomisesta, selvä se. Enpä olekaan kuin koko elämäni yrittänyt tehdä aivan päinvastaista, eli saada koiriani olemaan katsomatta sitä vastaantulevaa koiraa. :D

Ylläripylläri, tämä oli kuitenkin varsin toimiva keino ohitusten harjoitteluun. Dana oppi varsin nopeasti, että vilkaistuaan vastaantulevaa koiraa se sai palkan minulta. Ja tämä onkin koko harjoittelun pointti, palkka tulee edelleen ohjaajalta. Koiran on siis palkan saadaakseen kuitenkin käännyttävä ohjaajan puoleen, samalla luopuen siitä vastaantulevasta koirasta. Parasta tässä harjoituksessa on kuitenkin koiran mieliala. Vastaantuleva koira yhdistetään vain positiivisiin asioihin, koska sitä katsomalla saa palkinnon. Ja tämähän toimi. Piuhat yhdistyivät pienen sheltin päässä varsin nopeasti, joten aina kun se vilkaisi ohittavaa koiraa ja aloin kehumaan sitä, ”hyvä hyvä”, se kääntyi takaisin minua kohti ja sai palkan. Muutaman toiston jälkeen kun Dee yritti livistää treenikaverin luokse, pelkkä ”hyvä” sai sen kääntymään samantien takaisin hakemaan palkinnon.

Ehkä parasta tässä harjoituksessa on myös se, että sen pystyy helposti yhdistämään myös muihin ongelmia tuottaviin ohitettaviin asioihin, kuten meidän tapauksessa autoihin. Dee on alkanut niitä jahtailemaan, minkä takia aion kokeilla tätä samaa harjoitusta myös autojen ohittamiseen. On toki vielä täysi kysymysmerkki miten nopeasti Dana oppii tämän harjoituksen ulkona ollessaan, treenit on kuitenkin treenit ja tilanne lavastettu. Mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu varsin toimivalta ja ovelalta keinolta saada koiran huomio sitä kiinnostavista asioista takaisin. Time will tell if it works. :)

Kategoria(t): Danan tarina. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Kuuntele mua kun mä pyydän

  1. Minttu sanoo:

    Meillä oli Viin kanssa ihan sama juttu, pentukurssilla kun aloitettiin niin meillä oli hyvä kontakti yms. ja kun ikää tuli niin hups, yhtäkkiä sen kontaktin saamiseksi pitikin tehdä töitä :D mutta tottakai se menee niin, itse kyllä jotenkin vaan tuudittauduin siihen että kontakti on ja pysyy aina yhtä hyvänä ja pidin sitä vähän liikaa itsestäänselvyytenä.. :D
    Mulla on aika vähän haukkuvat koirat ja on ihan totta että niiden omien koirien louskutus ärsyttää, Siiri on varsinkin koirapuistossa rasittava kun se louskuttaa ihan jatkuvasti jos on useampi koira. Toisaalta on tosi hassua komentaa sitä olemaan hiljaa, koska kuitenkin on kyse KOIRApuistosta, mutta kun se vaan ottaa omiin korviin.

    • Henni sanoo:

      Joo mäkin oon pitänyt sitä kontaktin pysymistä hyvänä vähän itsestäänselvyytenä – ja nyt maksan siitä. :D Ja mä en käsitä mikä siinä on että se oman koiran haukunta ärsyttää kaikista eniten. :D Ei tuollakaan kurssilla yhtään ärsytä jos muiden koirat haukkuu, mut heti kun Dee haukahtaa niin alkaa savu nousemaan korvista ulos. :D

  2. Vastaehdollistamista olen itsekin käyttänyt Nopan kanssa. Varsinkin autojen ja pyörien jahtaamiseen, mitä se teki pentuna. Toimii. Noppa ottaa nykyään heti katsekontaktia, kun tulee kiihdyttävä tilanne (iso auto ajaa ohi lujaa) tai haukkuvia koiria tulee vastaan.

    Peukut pentuhirviön ( :D ) kanssa. Onneksi tuo mörköily ja murkkuilu ei hirveän pitkä vaihe ole koiran elämässä :)

    • Henni sanoo:

      Meilläkin jahdataan autoja ja niiden kanssa olen jo saanut tuloksia tuolla metodilla! :) Toisten koirien ja lenkkeilijöiden ohittaminen sujuu vielä aika ala-arvoisesti, mutta toisaalta ei olla niiden kanssa saatu kauheesti toistoja, että ehkä niidenkin ohittaminen sujuu jossain vaiheessa vähän paremmin kunhan saadaan vielä lisää treenitunteja alle? :)

      Kiitos peukutuksista. :D Mun koirilla on aina ollut niin pitkät ikäerot toisiinsa että aina ehdin unohtamaan miten kurja vaihe tämä on. :D Mutta kai tästäkin selvitään… :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *