Se vaikenee, joka pelkää vastausta, ei kestä totuutta, jää vaille vapautta

img_070

Villi Meininki -blogin Vilma haastoi meidät mukaan tähän useissa blogeissa jo kiertäneeseen Liebster Award -haasteeseen, jonka ideana on lyhykäisyydessään saada lisää näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeille. Koska en ole pitkään aikaan mitään haastetta tehnyt (lukuunottamatta Hurttahuoneen Kuukauden Koirahaastetta), päätin lähteä mukaan ja vastata yhteentoista Vilman meille keksimään kysymykseen. :)

1. Mitkä ovat kolme lempieläintäsi?
Pidän kaikista eläimistä, enkä haluaisi valita niistä suosikkeja. Haluan ajatella että kaikki eläimet olisivat samalla viivalla, että kaikilla olisi yhtäläinen oikeus elää ja käyttäytyä niin kuin kuuluu. Että kaikilla eläimillä olisi mahdollisuus saada elää sellainen elämä mihin ne on tarkoitettukin, ja erityisesti niin pitkä elämä kuin on tarkoitettu (ja tätä tarkoitusta ei määrää ihminen), vapaina ja omia luonnonmukaisia käyttäytymismalleja toteuttaen. Haluan pitää kaikkia eläimiä samanarvoisina (myös niitä hämähäkkejä), minkä takia lähtökohtaisesti en pidä lempieläimen valinnasta. Jos nyt kuitenkin täytyy valita, on kolme lempieläintäni varmaankin koira, hevonen ja lehmä. Tai possu. Tai käärme. Tai valkohai. Tai muurahaiskarhu (koska ne muistuttavat Tidiä).

img_071

2. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Koiraharrastusten lisäksi? Ratsastusta. Itseasiassa vaikka hevosharrastushistoriani on yhtä pitkä kuin koiraharrastuksenikin, ei se ole juurikaan tullut missään vaiheessa esille täällä blogissa. Olen kirjoittanut blogia kutakuinkin n. 8 vuotta, mutta koko tämän ajan se on keskittynyt koiriini ja koiraharrastuksiin. Siitäkin huolimatta, että ratsastus ja hevoset ovat minulle vähintäänkin yhtä tärkeä ja intohimoinen harrastus kuin koirat, välillä se on ollut jopa ainoa harrastukseni kun koirien harrastukset ovat olleet tauolla. Toki hevosharrastuksessanikin on ollut välillä pidempiä taukoja, kun olen keskittynyt ensisijaisesti koirien kanssa harrastamiseen, tai kun olen lentänyt hevosen selästä alas luita murtaen ja on pitänyt pitää muutaman kuukauden ratsastuspaussi. Näistä tauoista huolimatta aina olen palannut tallille, kiivennyt sinne selkään uudestaan ja yhä edelleen tuntuu, että jos jossain haluan kehittyä niin se on nimenomaan ratsastuksessa. Hevosharrastukseni historia on varsin kirjava sekoitus kaikkea mahdollista hoitohevosista omaan ylläpitohevoseen, monen vuoden puskaratsastuksesta ratsastuskoulutunteihin ja -valmennuksiin. Tällä hetkellä käyn viikoittain pari kertaa kouluratsastustunneilla ja kerran viikossa estevalmennuksessa, sekä tietysti haaveilen siitä omasta ponista/hevosesta jonka kanssa voisin uskaltautua joskus kokeilemaan kilpailemistakin.

Koira- ja hevosharrastusten lisäksi olen kokeillut mm. käsitöitä, lentopalloa ja kansantanssia. Who would have thought? :D

img_072

3. Millä kameralla kuvaat valokuvasi?
Nikon D3100 tai iPhone 5

4. Mikä sai viimeksi hymyn huulillesi?
Dana joka sai hervottoman hepulin pihalla. :D Myös eilen tuli hymyiltyä ja naurettua erittäin paljon, kun vietin ihanaa shoppailupäivää Turussa ihanien ystävieni kanssa. Ja illalla väsyneenä kotiuduttuani sain taas nauraa hölmölle sheltinpennulle, joka jahtasi sisällä kärpästä ihan tosissaan siitä, että saa sen varmasti kiinni. :D

5. Mikä on suurin unelmasi?
Rikastuminen. Hahah. :D No ei, tai ehkä osittain. Kaikki jotka minut hyvin tuntevat tietävät, että olen vähän sellainen pää pilvilinnoissa kulkeva tyyppi, jonka unelmat on aina vähintään yhtä suuria kuin Mount Everest ja joka vielä jaksaa uskoa niiden toteutumiseen. Annan muutaman esimerkin. Kun poikaystäväni haaveilee omistusasunnosta, minä haaveilen upouudesta talota jossa on kaksi kerrosta, kuusi huonetta ja poreallas pihalla. Kun poikaystävä haaveilee omasta moottoriveneestä, minä haaveilen 25 metrisestä jahdista. Kun treenikaverit haaveilevat onnistuneesta nollaradasta kisoissa tai hyvin menneestä ratsastusvalmmenuksesta, minä haaveilen maajoukkueeseen pääsystä (ja mm-kisojen voittamisesta). Kun kaverit haaveilevat viikon mittaisesta lomasta aurinkorannoilla, minä haaveilen puolen vuoden Australiaan tai Bhutaniin muutosta. Kun äiti haaveilee saavansa rahaa ulkomaanmatkaan, minä haaveilen Eurojackpotin ennätysvoitosta jolla pelastan kaikki eläimet. Kun veli haaveilee toimivasta autosta, minä haaveilen avoauto-Audista ja Volvon citymaasturista. Nämä nyt ihan vain näin esimerkkinä. Minulla ei ole yhtä suurta unelmaa, koska kaikki unelmani ovat suuria. En osaa haaveilla pienistä asioista.

Paitsi yhdestä, joka toteutui. Se oli pieni mustavalkoinen sheltti, joka muutti meille 23.4.

img_069Mustavalkoinen unelmani 

6. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?
Vastasinkin tähän jo tuolla ylempänä, mutta n. 8 vuotta. Ensimmäisen blogikirjoitukseni julkaisin 29.07.2007, kun avasin Kiian treenipäiväkirjan. Siitä eteenpäin blogimme on seurannut enimmäkseen minun ja Kiian yhteistä taivalta. Toki aivan alusta lähtien myös Seri on ollut mukana blogissa, myöhemmin myös Tidi ja Dana ovat liittyneet joukkoon mukaan. Nykyään Kiia on eläkkeellä, Seri pilvien reunalla, Tidi ensisijaisesti kotikoirana ja Dana on vasta pentu, joten treenipäiväkirja blogimme tuskin enää on. Mutta ei sen tarvitsekaan olla.

7. Mikä blogin kirjoittamisessa on parasta?
Se, että voi vuosien jälkeen lukea vanhoja kirjoituksia. :D Erityisesti niitä hyväntuulisia ja iloisia, mutta myös niitä huonompia ja masentuneempia kirjoituksia. Välillä on vain kiva kahlata muutama vuosi taaksepäin, valita joku päivä ja kurkata, mitä me ollaan silloin tehty.

img_073
Danan ilme :D

8. Kolme lempiblogiasi?
Ajattelin valita tähän kolme ei-koirablogia, koska kaikki koirablogit joita luen ovat jokainen omalla tavallaan suosikkejani, ja niistä olisi erittäin vaikea valita parhaita! :)

Aadan Hevoselämää
Hahah, aloitin kuitenkin eläinblogilla. :D En ole hirveän kauaa lukenut tätä blogia, mutta se on imaissut minut heti mukaansa, ja seuraan nykyään mielenkiinnolla Aadan ja Champin tarinaa. Aada kirjoittaa tosi kivasti ja kaikissa postauksissa on runsaasti hyvälaatuisia kuvia, I like!

Veera Bianca
Ihana matkablogi, jota lukiessa tulee aina hirmuinen reissukuume. Pidän tästä blogista erityisesti myös siksi, että blogin kirjoittaja Veera on myös kasvissyöjä, ja omaa hyvin samanlaiset mielipiteet (esimerkiksi tässä Kiinaa ja koiranlihan syömistä koskeavassa asiassa) kuin minäkin. Saan tästä blogista hirveästi inspiraatiota omiin matkakohteisiin, esimerkiksi Berliiniin on pakko päästä ihan vain sen takia, että pääsen testamaan muutaman näistä vegaaniravintoloista!

Mungolife
Seuraan myös tätä blogia, erityisesti siksi että blogin kirjoittaja Anna reissaa paljon, ja olen auttamattomasti koukussa kaikkiin reissublogeihin. Tykkään myös Annan tyylistä, olisi kivaa jos itsekin osaisin pukeutua noin hienosti. Ainiin, tykkään tottakai myös Annan hiuksista! :D

img_074Loistava tilannekuva :D

9. Odotatko talvea?
Enpä oikeastaan. :D Jos edellisissä kirjoituksissa marisen kesän puutetta, en voi hetken päästä iloita talven lähestymisestä. Vaikka onhan talvessa omat hyvät puolensa, kuten se että pääsee hiihtoladuille (täällä eteläisessä suomessa sekään ei kyllä ole aina varmaa :D), ja jouluhan on aina kiva asia.

10. Mikä oli kesässäsi hauskinta?
Mikään yksittäinen asia ei tainnut olla tänä kesänä ylitse muiden, koko kesäni oli ihan mainio kokonaisuus, johon kuului vähän reissaamista, uusissa paikoissa käymistä, hyvää ruokaa, mökkeilyä, koirien kanssa puuhailua, ystävien kanssa olemista ja ihan vain lomailua. Tämä oli todella erilainen kesä kuin muutamat aikaisemmat, koska Danan takia ei pystytty tekemään mitään pitkiä reissuja. Pidän tätä vähän sellaisena huilikesänä, kun yleensä on kesälomallakin kalenteri täynnä ohjelmaa, mutta nyt ei ollut.

11. Mitä olet tehnyt tänään?
Herännyt, ulkoiluttanut koirat, jonka jälkeen keitin pannullisen kahvia ja jämähdin tähän koneen ääreen. Ensin selasin seuraamieni blogien uudet kirjoitukset, jonka jälkeen aloin vastaamaan tämän haasteen kysymyksiin, ja tässä sitä ollaan edelleen. Seuraavaksi aion kuitenkin suunnata ulos nauttimaan aurinkoisesta elokuun päivästä, teen ehkä vähän puutarhahommia, kokkaan superherkullista kasvislasagnea ja illalla suunnataan Danan kanssa pentukurssille! :)

Kategoria(t): Hennin tarina, Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Se vaikenee, joka pelkää vastausta, ei kestä totuutta, jää vaille vapautta

  1. Minä olen varmaan seurannutkin teidän blogia aikalailla alkuajoista asti :) Aloin pitämään Jaden blogia, kun se oli noin 1,5-vuotias (tai nuorempikin, pitäis varmaan tarkistaa). Vanhoihin teksteihin on tosiaan mukava palata toisinaan, fiilistelemään. Ei ole pitkä aika siitä kuin luin kokonaan Jaden oman blogin vuodatuksesta, se oli hauskaa ja osin noloakin luettavaa :DD Onneksi olemme Jaden kanssa kasvaneet noista ajoista ;)

    • Henni sanoo:

      Hahah, musta se vanhoihin teksteihin palaaminen on blogin pitämisen suola. :D Mutta kyllä joo, välillä on tosi noloa lukea niitä vanhoja juttuja. Toisaalta oon kyllä välillä iloinenkin siitä miten positiivisena oon jaksanut pysyä, vaikka kisoista on tehtailtu 7 hyllyä putkeen ja Kiia on hyppinyt kontaktit 25 kisassa peräjälkeen. :’D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *