Penkkiurheiluviikonloppu

IMG_8072_sirpasaariKiia SM-kisoissa Nastolassa(!) 2011. Kuva © Sirpa Saari.

Vietin lähestulkoon koko viime viikonlopun pylly penkissä ja nenä tietokoneen ruudussa kiinni agilityn MM-karsintoja seuraten. Oli kyllä niin kutkuttavan jännittävät kisat ettei mitään rajaa, ja varsinkin makseissa ja medeissä sai jännittää joukkueeseen menijöitä ihan viimeiselle radalle asti! Huikean upeita suorituksia tuli nähtyä ja todella kovan oloiset joukkueet saatiin jokaisesta säkäluokasta kasattua, onnea vaan kaikille! Samaan aikaan tuli myös tokon MM-kisat, itse keskityin täysillä agilityn seuraamiseen, mutta onneksi Minttu seurasi tokoa ja raportoi reaaliaikaisesti tokokehän tuloksia meille! Eipä juuri paremmin olisi sielläkään voinut sujua, kun Suomeen tuli kolmoisvoitto ja joukkuekultaa! Huhhuhheijaa mikä viikonloppu!

Itse ainakin saan kisoja seuraamalla yleensä aikamoisen treeni-/kisakärpäsen pureman, ja niin kävi tälläkin kertaa. Olen tässä kuitenkin reilun kuukauden ajan pyöritellyt ajatusta meidän kisastarttien siirtämisestä ensi vuoteen. Dana olisi ihan viittävaille valmis kisaamaan rallytokossa, ja Nose Workissa olin sen jo kisoihin ilmoittanutkin… Jotenkin vain on useamman kuukauden ajan tuntunut siltä, että kiirehdin taas, ja pakka tulee hajoamaan jossain vaiheessa ihan varmasti. Danan tokoliikkeet on aika nopeasti kokoon kasattuja, ja vaikka se treeneissä työskenteleekin pääsääntöisesti ihan hyvin, niin kyllä siltä/meiltä vielä ruutiniia puuttuu ja sellaista varmuutta tekemiseen. Ja sitä rutiinia ja varmuutta me nyt lähdetään hakemaan, kisata ehditään kyllä myöhemminkin. Tavoitteena olisi siis ainakin tällä hetkellä aloittaa kisaaminen tokossa/rally-tokossa ensi vuoden keväällä. Nose Workin suhteen en ole ihan vielä päättänyt mitä teen, mutta peruin nyt sen kesän kokeen ja harkitsen syksyllä uudestaan.

Agilityssa meidän tavoitteena on treenata syksy aktiivisesti ja suunnata keväällä möllikisoihin. Toki haluaisin ensi vuonna myös päästä ihan virallisestikin jo kisaamaan, mutta katsotaan nyt sitäkin ihan rauhassa. Koira on vielä nuori ja jos pohjatyö on tehty hyvin, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia kivuta nopeasti kolmosiin. :)

Tiivistettynä meillä menee siis tämä kesä treenatessa, syksyllä ehkä möllikisoihin jos siltä tuntuu! :)

Tallennettu kategorioihin Agility, Yleinen | Jätä kommentti

Synttärisankari

kiiu11w

♥ Kiiusti tänään 11 vuotta! ♥

Toivottavasti superbelgilläni on vielä monta vuotta jäljellä. Ainakin tällä hetkellä vauhtia piisaa  ja luonteeltaankin Kiia on edelleen samanlainen häslä kuin aina ennenkin. Synttärilahjaksi Kiia sai paljon lihapullia, mutta ei kakkua tällä kertaa, koska se aiheutti viimeksi hieman vatsaongelmia. ;)

Tallennettu kategorioihin Kiian tarina | Jätä kommentti

Ollaan kuin oltaisiin matkalla etelään

img02

Ennen lomaa
Jotenkin kuvittelin, että koulun loppumisen jälkeen mulla olisi aikaa. Kolme kokonaista viikkoa aikaa nukkua pitkään, köllötellä aamuisin sohvalla kahvikupin kanssa ja herätä hitaasti uuteen päivään. Päivisin ehtisin tekemään pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja suurin ongelma olisi, mitä tekisin tänään? Yllättävää kyllä kyseistä ongelmaa ei todellakaan ole ollut, olen joka aamu herännyt viimeistään seitsemän aikaan ja vaikka kahvia onkin tullut keiteltyä, niin sohvalla köllötellyt ja lazy morningit ovat jääneet hamaan tulevaisuuteen.

Viimeiset kaksi viikkoa olen juossut pää kolmantena jalkana milloin minnekin. On ollut kampaamokäyntiä, lääkärikäyntiä, tallikäyntiä, töissäkin olen ehtinyt käymään ja eläinlääkärissäkin useaan otteeseen. Meidän eläinlääkärikäynnit alkoivat Kiian hammaskiven poistolla, josta Kiia sai lähetteen hammasröntgeniin. Mammuran takahampaista löytyi ihmeellistä kulumaa, ja eläinlääkäri haluaa tsekata vauriot röntgenellä ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin. Luultavasti pari hammasta tullaan taas poistamaan. Kiian eläinlääkärireissun jälkeisenä päivänä vein Danan rokotuksille, mistä ei mennyt montaa päivää kun oltiin taas Danan kanssa siellä. Neiti oli kehittänyt itselleen jostain virtsatietulehduksen, johon saa nyt viikon ajan syödä antibiootteja. Reppana. :(

Tänään on ohjelmassa matkalaukun pakkaus ja koirien hoitoon viemineen, nimittäin huomenna aamulla hypätään miehen kanssa lentokoneeseen ja lähdetään viikon lomalla Kroatiaan! Oon yhtä aikaa innoissani (reissussa pitkästä aikaa, jee!) ja kauhuissani (eka kerta erossa Danassa, nyyh!). Kroatiaan on luvattu aurinkoa ja lämpöä koko ensi viikoksi, joten toivottavasti olisi kiva loma tiedossa. Ja toivottavasti mulla olisi loman jälkeen aikaa niihin laiskoihin aamuihin. Lomalla kun en koskaan ehdi nukkumaan. :D

Loman jälkeen
Mun piti julkaista yllä oleva kirjoitus ennen kuin lähdetään, mutta sitten matkaan tuli pari muuttujaa ja enpäs ehtinytkään päivittämään blogia enää ennen reissua. Nyt on reissusta kuitenkin palattu (reissusta tulossa oma tarinansa!), ja ajattelin vihdoinkin saada blogin ajantasalle. :) Luonnoksissa on monta juttua jotka odottavat julkaisemista ja jonkin verran uutta kerrottavaakin olisi. Ensi viikonloppuna mulla on kuitenkin valmistujaisjuhlat, joiden järjestelyissä menee varmaan loppuviikko. En oo vielä edes saanut matkalaukkua purettua, joten loppuviikko menee varmaan aika tiiviisti mopin varressa heiluen ja keittiössä leipomusten parissa sähläten. Muppetkin on järjestäneet ohjelmaa, kun Tidi on oksennellut matoille ja herättänyt keskellä yötä ulos, joten mieli virkeänä ei todellakaan tällä hetkellä mennä. :D

Tallennettu kategorioihin Yleinen | 2 kommenttia

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut. Ylpeile sillä, että olet joka kerta noussut ylös.

img01

Käytiin tosiaan Danan kanssa Nose Workin möllikokeessa toukokuun alussa. Suunnitelmana oli lähinnä vain mennä testaamaan Danan toimimista täysin vieraassa ympäristössä, sillä kyllähän mä tiesin ettei sillä ollut tarpeeksi treenikertoja ja kokemusta takana, että olisin voinut haaveilla mistään palkintosijoista (noh, haaveilin kyllä silti :-D). Alunperin mun piti treenata kaksi edellistä viikkoa aktiivisesti, ottaa yksi tai kaksi etsintää päivässä jotta saataisiin vähän rutiinia meidän tekemiseen. Mutta enhän mä sitten mitään kerennyt, mulla oli opiskelujen viimeinen (ja vaikein) näyttö nose work -koetta edeltävänä päivänä, ja sitä edellisellä viikolla mun piti tehdä valmiiksi mun näyttötyö. Koetta edeltävät kaksi viikkoa menivät siis ohjaajan puolesta nenä tiiviisti kirjoissa kiinni (tai tietokoneen ruudussa).

Ehdin mä onneksi yksiin treeneihin ennen koetta, niin ei sentään ihan soitellen sotaan lähdetty. Viimeiset treenit eli meidän kenraaliharjoitukset ennen koetta sujuivat mainiosti, oltiin kaupungilla ja samalla kun Dana sai opetella työskentelyä uudessa ympäristössä, se sai tottua myös työskentelemään häiriön alaisena. Treenattiin leikkipuiston läheisyydessä ja lapset (varsinkin juoksevat) osoittautuivat tosi suureksi häiriöksi sheltimolle. Tehtiin pari kertaa laatikkoetsintää (sujui täydellisesti), sitten etsittiin hajua ulkorakennuksesta ja kukkaistutuksista, ja lopuksi otettiin vielä yksi ajoneuvoetsintä. Laatikkoetsinnän jälkeiset etsinnät sujuivat ihan ok, välillä Dana hieman harhautui katselemaan niitä lapsia mutta silloin kun se keskittyi se teki hyvin töitä.

No sitten koittikin koepäivä ja matkalla koepaikalle ohjaajan vatsaakin alkoi kipristellä. Mä en oikeastaan jännitä mitään etukäteen, ja tätä Nose Work -koetta en ehtinyt edes miettiä ennen lauantaiaamua, koska stressasin vaan sitä näyttöä ja miten se tulisi menemään (no hyvinhän se meni). Mutta koepaikan pihaan kurvatessa teki mieli mennä vaan pieneen kippuraan tai vaihtoehtoisesti lähteä samantien takaisin kotiin. Onneksi olin saanut raahattua tuon miehen mukaan, niin pakeneminen paikalta ei ollut vaihtoehto. :-D Kävin ilmoittautumassa, käytiin ulkoiluttamassa sheltti ja sitten kävin lähtönumeron arvonnassa, josta sain numeron 7. Tämän jälkeen oli vielä ”rataantutustuminen”. Koe aloitettiin ensin ulkoalue-etsinnällä, jonka perään oli heti ajoneuvoetsintä. Kun kaikki koirat olivat suorittaneet nämä kaksi osiota, siirryttiin sisälle jossa oli ensin sisätilaetsintä ja sen jälkeen vasta laatikkoetsintä. Ei siis mitenkään suotuisa järjestys meille…

Sitten odoteltiin. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin vähän lisää. Omaa vuoroa odottaessa aika tuntui matelevan eteenpäin ja minuutit tuntuivat tosi pitkiltä. Onneksi oli ottanut iPadin mukaan niin saatiin aika kulumaan kun pelattiin sen kanssa. :-D

dana_web

Lopulta koitti meidän vuoro. Mua ei oikeastaan jännittänyt enää yhtään, kun enhän mä voinut kauheasti siihen koiran suoritukseen vaikuttaa (hahhah, vähän myöhemmin selviää että kyllä sillä ohjaajallakin on tässä lajissa iso merkitys). Mentiin siis ulkoalue-etsinnän lähtöpaikalle, otin Danan viereen istumaan ja lähetin sen etsimään. Dana lähti töpsöttämään häntä tötteröllä ja näin siitä heti, ettei sillä ollut mitään hajuakaan mitä nyt tehdään. Se ei edes yrittänyt etsiä. Haahuiltiin alueella koko aika, mikään palikkapino ei näyttänyt sellaiselta että Dana edes etäisesti olisi tunnistanut oikean hajun. Ensin alkoi itkettää, sitten ärsyttää ja sitten vain masentaa. Ei me sitä hajua löydetty, joten meille kerrottiin se ja tein nopeasti pari palkkausta hajun vieressä.

Sitten ajoneuvoetsintään. Se tehtiin heti perään ja oma mielialani ei ollut kovinkaan korkealla. Ajoneuvoetsinnässä oli kolme autoa peräkkäin, ensin iso pakettiauto, sitten peräkärry ja lopuksi tavallinen henkilöauto. Ihan mielettömän vaikean oloinen rata ja Dana oli tehnyt autoetsintää ehkä kaksi kertaa ennen koetta, joten olin lähestulkoon varma että tästä ei selvitä. Ylläripylläri nyt kun lähetin Danan etsimään, se selkeästi lähti etsimään, eikä vaan haahuilemaan ympäriinsä. Noh, tämän osion pilasikin sitten ohjaaja melko tehokkaasti. Dana jäi sen peräkärryn kohdalle pyörimään, joten päättelin että jossain siinä se haju on. Sitä peräkärryä sitten kierreltiin ja kaarreltiin ympäri ja ympäri, kun ohjaaja oli päättänyt että siinä se haju on. Unohdin kaikki opetukset tuulen suunnista ja muista hajun liikkumiseen vaikuttavista tekijöistä. Kun ei sitä hajua kaikesta kiertelystä huolimatta löytynyt siitä peräkärryn luota, palasin taaksepäin (miksi?!?!) ennen kuin kävin tsekkaamassa sen viimeisen auton. Ja siellä viimeisessä autossahan se haju oli, ja Dana ilmaisi sen tosi selkeästi. Great.

Onneksi tässä oli taukoa ennen kuin siirryttiin sisätila-etsintöihin, niin sain aikaa koota itseni. Positiivinen yllätys oli se, että Dana löysi ajoneuvosta hajun, vaikka ohjaaja yrittikin kovasti sabotoida sheltimon suoritusta. Olisipa ne ohjaajan kömmähdykset jääneetkin vain tuohon yhteen kertaan, mutta valitettavasti sama meno jatkui kun siirryttiin sisätiloihin…

img04

Ensin etsittiin hajua siis pienestä huoneesta, missä oli tuoleja, pöytiä, sohva ja joku pelottava koliseva pömpeli. Otin Danan taas viereen ja lähetin sen etsimään. Kierrettiin huone ja yhden tuolin kohdalla Dana haisteli vähän enemmän ja pysähtyi siihen. Selvä merkkaus! Mutta mitä tekee ohjaaja? Jatkaa matkaa ja pyytää Danaa vaan etsimään. Dana ressukka kiertää huonetta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kun minä tollo en vaan hyväksy että se haju on siinä tuolissa. Lopulta meille ilmoitetaan että minuutti aikaa jäljellä, jolloin pieni paniikki alkaa puskea läpi ja hoen siellä vaan ”etsi! etsi!”. Varmaan ihan viimeisillä sekunneilla Dana pysähtyy taas sen tuolin luokse, jolloin päätän ottaa riskin ja huikkaan että ”löytö!”. Oikeinhan se meni mutta noottia tuli ohjaajalle kun en luottanut Danaan heti alussa (ihan ansaitusti). Olisi ollut yksi nopeimmista löydöistä jos olisin sen heti hyväksynyt.

Sitten viimeiseen osioon eli laatikkoetsintään. Tämän piti olla meidän varmin osa-alue, koska tätä on treenattu eniten ja treeneissä laatikkoetsintä on aina sujunut loistavasti. Kun lähetän Danan laatikoiden luokse, se ei niitä vilkaisekaan vaan alkaa nuuskuttelmaan seiniä. Näin siitä kilometrin päähän että se oli väsynyt, luultavasti myös hieman sekaisin siitä mitä pitää etsiä, kun minulle ei selvästikään kelvannut se eukalyptuksen-haju. Kuljetan sitä laatikoiden joukossa jonkun aikaa, D ei nuuhki niitä yhtään kunnes lopulta se vaan heittää maahan yhden laatikon viereen. Väärän laatikon. Voi kakka. Palkkaan muutaman kerran vielä oikean laatikon luona ennen kuin lähdetään pois.

Päälimmäisenä jäi tietysti mieleen pettymys, ei niinkään koiraan vaan omaan tohelointiin. Jos olisin luottanut Danaan enemmän, olisi sisätila-hajukin löytynyt heti, ja varmasti se olisi auttanut laatikkoetsinnässä. Nyt sain sheltimon menemään ihan sekaisin omalla sekoilullani, ja väsytin pienen reppanan kun luulin itse tietäväni paremmin missä se haju on. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin tästä ei ole ainakaan vaikea parantaa. ;-D

No ei, oikeasti 2/4 hajua on jo tosi hyvin. Koe oli Danan ensimmäinen koe ikinä, Dana on vasta täyttänyt vuoden ja luonteeltaan ihan kakara vielä, ja tosiaan, treenikertoja meillä ei ole takana kovinkaan montaa. Vieras ympäristö, paljon ihmisiä ja koiria, erittäin häiriöherkkä sheltti ja kokematon koira & ohjaaja -yhdistelmä ei tällä kertaa tuottanut huipputulosta, mutta loppujen lopuksi me tehtiin kuitenkin ihan hyvä suoritus! Tiedänpähän ainakin mitä parantaa ensi kerraksi, Danalla lisää häiriötreenejä ja mun pitää vaan oppia luottamaan koirani ilmaisuihin.

Tallennettu kategorioihin Danan tarina, Nose Work | 2 kommenttia

Lisää Nose Workia!

Viime viikon (eli Danan viidennet) treenit ja jeeee, näistä treeneistä löytyy videomateriaalia. :) Kiitos vaan Sannalle kun kuvasi meidän treenejä! Kerron videoiden alapuolella tarkemmin tehtävistä, mutta mainittakoon vielä, etten näissä treeneissä tiennyt kertaakaan, mihin haju oli piilotettu. Minun piti siis lukea koiraani ja luottaa sen tekemiin ilmaisuihin.

Laatikkoetsintää. Dana yrittää vähän valeilmaisua tuossa alussa, mutta onneksi se on niin läpinäkyvä, etten mene lankaan. :D Lopussa kun Dana löytää oikean laatikon, näkyy tosi hyvin miten selkeästi se ilmaisee kun on oikea löytö kyseessä. Ensimmäisessä ilmaisussahan se tuijottaa minua, mutta jälkimmäisessä sen huomio on täysin laatikossa (kunnes se kuulee naksun ja alkaa ajattelemaan nakkia :D).

Sama laatikkoetsintä kuin äsken, mutta hajun paikkaa on vaihdettu. Danalla ei vielä ole kovinkaan loogista etenemisjärjestystä laatikoiden kanssa. :) Huolellisesti käy kuitenkin melkein kaikki laatikot läpi ennen kuin oikea löytyy!

Tässä meillä oli tehtävänä etsiä haju tuollaisesta huoneesta. Huomatkaa Danan ihana töpsötys :D Hassua, kun tuntui jotenkin tosi pitkältä ajalta treeneissä että Dana löysi tuon hajun, mutta näköjään siihen ei oikeasti montaa sekuntia mennyt. Hajun saatuaan Danan piti vielä paikallistaa se, tätä ollaan treenattu että Dee ilmaisisi hajun täsmällisesti eikä vain sinne päin.

Tehtiin tämä samainen huone -tehtävä treenien lopussa uudestaan vielä niin, että hajun paikkaa oli vaidettu tuonne valkoisessa hyllyssä olevan laatikon reunan alle. Aika vaikea paikka! Dana alkoi tässä vaiheessa olemaan jo aika väsynyt, minkä huomaa siitä että se alkaa tuijottelemaan minua  ja etsii tosi vähän itsenäisesti. Kun se väsyy se alkaa myös tekemään valeilmaisuja. Saatiin kuitenkin ihan onnistunut suoritus vielä loppuunkin, ja erityisen tyytyväinen olen siitä miten tarkasti Dana ilmaisi tämän viimeisenkin paikan vaikka olikin pienelle koiralle vähän haastava paikka. :)

Tässä huoneessa tehtiin parikin etsintää. Tämä video on ensimmäisestä etsinnästä, mikä sujui tosi hyvin. Dana löytää hajun nopeasti, mutta sitten sille koittaa pieni henkinen ongelma kun se ei tiedä miten ilmaista ylhäällä oleva haju nenäkosketuksella ja maahanmenolla yhtäaikaisesti. :D Tämän takia yritän nyt vahvistaa sitä nenäkosketusta ja vähentää maahanmenoa, jotta vältytään tulevaisuudessa vastaavanlaisilta ongelmilta.

Toinen etsintä ei tässä huoneessa sujunut ihan yhtä hyvin. Haju oli todella vaikeassa paikassa. Videon alussa kun Dana tutkii imuria, niin taustalla näkyy tuollainen seinää vasten nojaava levy, jonka taakse haju oli piilotettu. Dana ei meinannut löytää sitä millään, turhautui ja alkoi tekemään ilmaisuja niihin paikkoihin, joissa haju oli ennestään ollut piilossa. Esimerkiksi noiden kylttitelineiden takana haju on ollut piilotettuna aikaisemmissa treeneissä, minkä Dana muisti ja rupesi tekemään ilmaisua niiden viereen. Lopulta kun hajun paikka löytyi, Dana ei osannut kiertää levyä vaan yritti ilmaista hajun vaan tuolta ahtaasta pienestä kolosta. Tässä vaiheessa Dee ehkä alkoi olemaan jo aika väsynyt, minkä huomasi hyvin seuraavassa etsinnässä. Onneksi saatiin ihan onnistunut suoritus kuitenkin loppuun, niin jäi varmasti hyvä mieli niin itselle kuin koirallekin. :)

Tallennettu kategorioihin Danan tarina, Nose Work, Videot | Jätä kommentti