Silmät kii katsotaan, pystyykö tuuleen nojaamaan

Maanantai ei voi alkaa kauhean hyvin, jos
1) heti herätessä on yhden valkkaripullon jäljiltä jäätävä päänsärky
2) painajaisuni oli sittenkin totta ja Sauli Niinistö todella on Suomen uusi presidentti
3) jompikumpi koirista (=Tidi) on syönyt yöllä sun sukan ja oksentanut sen sitten lattialle

Maanantai oli siis erittäin huono päivä. Mutta tiedättehän, että välillä vain on sellaisia päiviä kun mikään ei mene niin kuin pitäisi, päiviä jotka mieluiten vain skippaisi ohitse. Sitä ajattelee saavansa jotain aikaan, vievänsä autoon pesuun mutta pesukone on rikki, käyvänsä nopeasti kaupassa mutta kuluttaakin 200e johonkin ihan turhaan, nukkuvansa lyhyet päikkärit mutta nukkuukin 2½h ja senkin jälkeen vielä väsyttää. Joskus vain on sellaisia päiviä kun mikään ei suju ja toivoisi, että olisi jo huominen, että kurjuus loppuisi ja olisi taas parempi mieli. Mulla oli sellainen päivä.

Sain kuitenkin koottua itseni jotenkuten illaksi ja kävin vetämässä treeniryhmälleni vuoden ensimmäiset treenit, ja vaikka varpaat ja sormet olikin jäässä niin kyllä oli parempi mieli kun ajelin takaisin kotiin. Koutsaaminen on kivaa ja mun treeniryhmäläiset on ihan huippuja! :)

Tiistaina meni jo paremmin, tosin vieläkin mua harmittaa kun näin Ilta-Sanomien välissä valtavan Sauli Niinistö -julisteen. Oisin niin halunnut samanlaisen julisteen Pekka Haavistosta! Oon kyllä niin pettynyt Suomen kansaan nyt ja muutan ahvenanmaalle. No, illalla oli treenit joissa tehtiin Kiiun kanssa pari kivaa ratapätkää jotka sujui tosi mallikkaasti. Kiiun kontaktit on ihan superhyvät nyt, paremmat kuin koskaan ennen. Se tulee vauhdilla ihan alas asti ja pysähtyy odottamaan. On siis kannattanut luukuttaa kontakteja taktiikalla, että pysähtyminen ei oo pakollista. Kiialle on kuitenkin niin juurtunut se pysähtyminen, että nyt kun se tietää paikan niin meidän kontaktit on vidoinkin aika buenot! Nyt pitäisi vielä päästä kisoihin testaamaan ne tositilanteessa. :D

Agsatreeneistä lähdin sitten joogaamaan, koska yksi ilta vaan keksittiin Riksun kanssa että sellaista ois kiva kokeilla. Ensimmäinen kerta meni kyllä vähän ihmettelyksi, mutta kyllä se oli kuitenkin niin kivaa, että päätettiin jatkaa sitä ainakin toistaiseksi. En kyllä yhtään osannut keskittyä mun hengitykseen ja konemaisesti vain suoritin niitä liikkeitä, mutta kyllä se tästä varmaan pikkuhiljaa lähtee sujumaan! :)

Sain tänään myös siirrettyä Thaimaan kuvat koneelle, ja vielä kun saan ne läpikäytyä niin sitten luvassa on pieni kooste meidän reissusta! :) Lisäksi torstaina (ja lauantaina ja sunnuntaina) pääsen palluttelemaan maailman ihanimpia bordsupenneleitä, en malta enää odottaa! ♥

Elämä hymyilee pikkuhiljaa taas, mutta ihan vaan koska oon kuitenkin minä, niin mökötän vielä ainakin viikon tosta presidenttijutusta.

Posted in Huono Päivä, Yleinen | 2 Comments

Eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla, jotka rientää töihin, pelkää kuolla

Otin vapaapäivän koulusta ja kävin ulkoiluttamassa vähän kameraa ja suippokuonoja. Koirilla oli kyllä hurjan hauskaa, ne ei hetkeen olekaan päässeet riehumaan keskenään ja sen kyllä huomasi. Valitettavasti vaan olin unohtanut ladata kamerani akun ja se simahti melkein heti, joten kuvasaalis jäi varsin ohueksi, mutta sentään jotain onnistuneita kuvia sain (tuurilla) napattua. :) Tuossa alimmaisessa kuvassa oon ottamassa vuoden mestariteosta, mutta valitettavasti vaan eräs pikkubelgi ehtii taas jotenkin maagisesti linssin eteen ennen kuin saan kuvan otettua… ;)

Posted in Valokuvaus | 6 Comments

Sinä tiedät ettet yksin jää, vaikka taivas putoaisi päälle maan

Onnellisesti kotona. Yksitoista päivää Thaimaata meni ihan liian nopeasti, vielä olisi ollut niin paljon nähtävää ja koettavaa siellä, vaikka kyllä me tuohon reiluun viikkoonkiin saatiin aikamoinen aktiviteettimäärä kasattua! Kuvia tuli otettua 1140 kappaletta, eli pienoinen työ on kohta alkamassa kun aloitan niiden läpikäymisen… :D

Mulla ei oo minkäänlaista aikaeroväsymystä (miksi?!), vaikka matkustettiin takaisinpäin yli vuorokausi eikä nukuttu kuin ehkä joku tunti koko paluumatkan aikana. Heräsin tänään yhdeksältä ihan pirteänä, vaikka olin kotona vasta kolmen jälkeen! Vaikka oli toi paluumatka kyllä huomattavasti raskaampi kuin menomatka, mua rupesin jotenkin jurppimaan kaikki koneen vaihdot, turvatarkastukset (miten monta niitä voi oikein matkalla olla?!) ja varsinkin Frankfurtin kenttä jossa piti kävellä jotain 15km oikealle lähtöporille, ja se, että maksoin siellä yhdestä pienestä limsapullosta melkein 4e! No, onneksi paluumatka meni muuten hyvin, vaikka edelleen kun koitan lukea jotain musta tuntuu vähän siltä että heiluisin, oon siis ollut ihan liikaa lentokoneessa. Toisaalta nyt on ihan hyvä aloittaa pieni Salatut Elämät-maraton, mulla on viikon jaksot kattomatta, apua. :D

Vaikka täällä Suomessa onkin ihan jäätävän kylmä sen +35 asteen jälkeen, niin kyllä täällä on aika kaunistakin nyt kun on kunnolla lunta. Ootan jo vähän sitä että nyt pääsen hiihtämään… :D

ps. sähköpostissa on 94 saapunutta viestiä, “jee”. :DDD

Posted in Yleinen | 3 Comments