Ajattelin ensin kertoa meidän viime viikosta, mutta kerron nyt kuitenkin ensin Anne Saviojan agilitykurssista, niin tulee nämä tämän kuun agilityvalmennus-postaukset peräkkäin.

Ilmoittauduin tähän kurssille sen takia, kun treenikaverit kehuivat tätä kurssia ihan hirveästi. Lisäksi mulla on vissiin menossa joku kurssitusten kuukausi, jos olisin mennyt Lentsun tokokurssille (mihin kyllä ilmoittauduin), niin tää olisi ollut kolmas kurssi tässä kuussa. :D

Kuvan rata mentiin pariin otteeseen, ensin suunniteltiin ohjauskuviot itse ja sen jälkeen testattiin niitä nopeasti omien koirien kanssa. Kiiun kanssa meni tosi hyvin, vaikkakin ensimmäisellä kierroksella Kiia lähti 7-esteeltä puomille ja valui kepeillä toiseen väliin. Molemmat virheet koska löysäilin ja ohjauslinjat oli päin kukkaruukkua. Seuraavaksi sitten Annen johdolla käytiin rata uudestaan läpi, ja Anne neuvoi meille vähän koiran linjoista ja miten saadaan ne ekalla kerralla mönkään menneet asiat korjattua.

Mun kohdalla ohjaus muuttui lähinnä niin, että tein jaakotukset kaikkiin mahdollisiin paikkoihin missä vähänkin piti kääntää koiraa (eli ainakin esteille 4 ja 13, en muista enää mihin muualle tein). Kepeille viennin kanssa hinkattiin hyvän aikaa, nimittäin Kiiu valui aina sinne toiseen väliin. Lähinnä ehkä koska jos jaakotin siinä vähän myöhässä, niin lähdin vaan hurjaa vauhtia eteenpäin enkä antanut Kiialla aikaa hakea keppien oikeaa aloitusta.

Lopuksi mentiin rata vielä tutustumatta takaperin, ja tämä olikin aikamoinen dementia-testi. :D Ensimmäisellä kierroksella kävi niin kuin ennustinkin, eli kolmannen (17) esteen jälkeen en muistanut enää mihin piti mennä… Otettiin sitten uudestaan ja jaakotukset tällä takaperin radalla ainakin esteille 15 ja 11, ja nyt muistin jo radankin!

Toi jaakotus ei kyllä oo varmaan yhtään mun juttu, vaikka ympäripyörähdys onkin ihan kivaa, niin mua jotenkin ahdistaa hirmuisesti se, että koira jää hetkeksi selän taakse. Tämän takia ei melkein koskaan tehdä Kiian kanssa persjättöjäkään, musta kun tuntuu että mun on vaan pakko nähdä se koira kokoajan. Nyt kyllä sujui noi treenit tosi hyvin, persjätöt ja jaakotukset, mutta en usko että kisoissa tuun niitä ihan heti koittamaan. Tai en tiedä, ehkä yllätänkin kaikki ja koitan niitä. :D

Seuraavaksi käytiin sitten Timon johdolla uudestaan rata läpi ja Timo näytti meille miten oli ajatellut että rata ohjataan. Ihan eri tavalla kuin mitä olin itse suunnitellut… :) Olin käynyt Timon koulutuksessa aikaisemminkin, ja silloin tuntui että ratkaisu kaikkiin ohjauskuvioihin on vekki, nyt tällä radalla ratkaisu kaikkiin kohtiin tuntui olevan sylivekki. Pitkälle ollaan päästy. :D Tein kuitenkin ihan niin kuin Timo neuvoi, ja voi vide, noi vekit todellakin toimii! Ei olla Kiian kanssa koskaan ennen tehty sylivekkejä, koska oon oikeesti ollut vähän sitä mieltä että ne on sellaisia bordsujen omia kieputus -juttuja. Vaan kylläpäs se Kiiakin taipui niihin todella hyvin (ja minä!), ja radalla ne toimi todella hyvin ja musta tuntui että ehdin paljon paremmin ohjaamaan Kiiaa ajoissa kuin niillä mun valssi-valssi-valssi -ohjauskuvioilla.

Ratapiirros. Este nro. 2 on putki.

Tehtiin sylivekit esteille 3, 4 ja 15. Muurilla tahkottiin vähän aikaa kun en osannut tehdä valssia ja ohjata Kiiaa vasemmalla kädellä, vaan aloin aina huitoa sillä oikealla kädellä. Timo käski mun monta kertaa laittaa oikea käsi selän taakse, mutta se aina karkasi sieltä. :D Pienellä tahkoomisella saatiin tääkin paremmaksi, mutta musta tuntuu että lähinnä ehkä sen takia että Kiia oppi radan eikä sen takia, että mun ohjaus olisi hirveästi parantunut… Esteillä 20-21 mulla oli vielä pieni välistäveto-ongelma (vaikkei alun välistävedot tuottaneet mitään ongelmaa), mutta tääkin lähinnä sen takia että en vaan ohjannut kunnolla. Heti kun vähän keskityin Kiia tuli tosi hyvin eikä tässä(kään) ollut mitään ongelmaa.

Oli kyllä ihan huippukiva valmennus, saatiin tosi paljon hyviä neuvoja ja opittiin uutta! Uuden oppiminen on aina kivaa! :) Minäkin löysin sen kadoksissa olleen treeni-intoni, sain kasvatettua vähän treenilistaa ja nyt musta tuntuu taas että tiedän mitä se agility onkaan. Agility on kivaa!

Kaikkein kivointa oli kuitenkin se, kun treenien jälkeen kaverini sanoi, että meillä meni todella hyvin! ♥ On kivaa olla välillä tosi hyvä! :)

Tää on “mun” pilkkunenä ♥

Torstai-ilta meni tällaisissa merkeissä. Jos jollain ei vielä oo pentukuumetta, niin galleriasta löytyy lisää kuvia näistä söpöliineistä. ;) Pennuilla on myös oma blogi, ja se löytyy täältä: http://astranpennut.blogspot.com/. Mulla on ainakin ihan kauhee pentukuume jo…

Maanantai oli siis erittäin huono päivä. Mutta tiedättehän, että välillä vain on sellaisia päiviä kun mikään ei mene niin kuin pitäisi, päiviä jotka mieluiten vain skippaisi ohitse. Sitä ajattelee saavansa jotain aikaan, vievänsä autoon pesuun mutta pesukone on rikki, käyvänsä nopeasti kaupassa mutta kuluttaakin 200e johonkin ihan turhaan, nukkuvansa lyhyet päikkärit mutta nukkuukin 2½h ja senkin jälkeen vielä väsyttää. Joskus vain on sellaisia päiviä kun mikään ei suju ja toivoisi, että olisi jo huominen, että kurjuus loppuisi ja olisi taas parempi mieli. Mulla oli sellainen päivä.

Sain kuitenkin koottua itseni jotenkuten illaksi ja kävin vetämässä treeniryhmälleni vuoden ensimmäiset treenit, ja vaikka varpaat ja sormet olikin jäässä niin kyllä oli parempi mieli kun ajelin takaisin kotiin. Koutsaaminen on kivaa ja mun treeniryhmäläiset on ihan huippuja! :)

Tiistaina meni jo paremmin, tosin vieläkin mua harmittaa kun näin Ilta-Sanomien välissä valtavan Sauli Niinistö -julisteen. Oisin niin halunnut samanlaisen julisteen Pekka Haavistosta! Oon kyllä niin pettynyt Suomen kansaan nyt ja muutan ahvenanmaalle. No, illalla oli treenit joissa tehtiin Kiiun kanssa pari kivaa ratapätkää jotka sujui tosi mallikkaasti. Kiiun kontaktit on ihan superhyvät nyt, paremmat kuin koskaan ennen. Se tulee vauhdilla ihan alas asti ja pysähtyy odottamaan. On siis kannattanut luukuttaa kontakteja taktiikalla, että pysähtyminen ei oo pakollista. Kiialle on kuitenkin niin juurtunut se pysähtyminen, että nyt kun se tietää paikan niin meidän kontaktit on vidoinkin aika buenot! Nyt pitäisi vielä päästä kisoihin testaamaan ne tositilanteessa. :D

Agsatreeneistä lähdin sitten joogaamaan, koska yksi ilta vaan keksittiin Riksun kanssa että sellaista ois kiva kokeilla. Ensimmäinen kerta meni kyllä vähän ihmettelyksi, mutta kyllä se oli kuitenkin niin kivaa, että päätettiin jatkaa sitä ainakin toistaiseksi. En kyllä yhtään osannut keskittyä mun hengitykseen ja konemaisesti vain suoritin niitä liikkeitä, mutta kyllä se tästä varmaan pikkuhiljaa lähtee sujumaan! :)

Sain tänään myös siirrettyä Thaimaan kuvat koneelle, ja vielä kun saan ne läpikäytyä niin sitten luvassa on pieni kooste meidän reissusta! :) Lisäksi torstaina (ja lauantaina ja sunnuntaina) pääsen palluttelemaan maailman ihanimpia bordsupenneleitä, en malta enää odottaa! ♥

Elämä hymyilee pikkuhiljaa taas, mutta ihan vaan koska oon kuitenkin minä, niin mökötän vielä ainakin viikon tosta presidenttijutusta.

Otin vapaapäivän koulusta ja kävin ulkoiluttamassa vähän kameraa ja suippokuonoja. Koirilla oli kyllä hurjan hauskaa, ne ei hetkeen olekaan päässeet riehumaan keskenään ja sen kyllä huomasi. Valitettavasti vaan olin unohtanut ladata kamerani akun ja se simahti melkein heti, joten kuvasaalis jäi varsin ohueksi, mutta sentään jotain onnistuneita kuvia sain (tuurilla) napattua. :) Tuossa alimmaisessa kuvassa oon ottamassa vuoden mestariteosta, mutta valitettavasti vaan eräs pikkubelgi ehtii taas jotenkin maagisesti linssin eteen ennen kuin saan kuvan otettua… ;)

Mulla ei oo minkäänlaista aikaeroväsymystä (miksi?!), vaikka matkustettiin takaisinpäin yli vuorokausi eikä nukuttu kuin ehkä joku tunti koko paluumatkan aikana. Heräsin tänään yhdeksältä ihan pirteänä, vaikka olin kotona vasta kolmen jälkeen! Vaikka oli toi paluumatka kyllä huomattavasti raskaampi kuin menomatka, mua rupesin jotenkin jurppimaan kaikki koneen vaihdot, turvatarkastukset (miten monta niitä voi oikein matkalla olla?!) ja varsinkin Frankfurtin kenttä jossa piti kävellä jotain 15km oikealle lähtöporille, ja se, että maksoin siellä yhdestä pienestä limsapullosta melkein 4e! No, onneksi paluumatka meni muuten hyvin, vaikka edelleen kun koitan lukea jotain musta tuntuu vähän siltä että heiluisin, oon siis ollut ihan liikaa lentokoneessa. Toisaalta nyt on ihan hyvä aloittaa pieni Salatut Elämät-maraton, mulla on viikon jaksot kattomatta, apua. :D

Vaikka täällä Suomessa onkin ihan jäätävän kylmä sen +35 asteen jälkeen, niin kyllä täällä on aika kaunistakin nyt kun on kunnolla lunta. Ootan jo vähän sitä että nyt pääsen hiihtämään… :D

ps. sähköpostissa on 94 saapunutta viestiä, “jee”. :DDD

ja aika paljon tätä:
 (kuvassa myös mun pakkausapulaiset, joista toista kiinnostaa vähän ja toista ei ollenkaan) 

Kävin äänestämässä elämäni ensimmäistä kertaa, ja päädyin äänestämään Pekka Haavistoa. En juurikaan seuraa politiikkaa, joten mulla ei ole mitään hienoja perusteluja miksi päädyin tähän valintaan, se vain tuntui oikealta. Kaikki muutkin ehdokkaat (Arhinmäkeä lukuunottamatta) olivat hyviä ja uskon että saadaan hyvä presidentti, kenestä se sitten tuleekaan.

Onnistuin kuitenkin saamaan tällä valinnallani pienen kiivaan keskustelun aikaan meidän työpaikalla, osan porukan mielestä kun linnassa ei-vaan-voi seistä kahta miestä vierekkäin kättelemässä vieraita. Minun mielestäni voi, mulle se on se ja sama kuka siinä presidentin vieressä seisoo, kunhan presidentti itse hoitaa työnsä kunnialla. Enkä kyllä muutenkaan syrji ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia, jokainen saa olla sellainen kuin tahtoo ja sillä selvä (mitäpä se mulle kuuluu). Lisäksi mun mielestä on jotenkin tosi söpöä, että Haaviston puoliso on parturi-kampaaja, yleensähän noilla poliitikoilla tuppaa olemaan myös aika korkeasti koulutetut tai muuten politiikassa mukana olevat puolisot… :)

Muu viikko on menny aika täyspäivesti niin, että olen ollut töissä ja loput ajasta koittanut saada pakattua. Mun piti jopa jättää treenit väliin, kun aika ei vain riittänyt kaikkeen. Mutta nyt on kimpsut ja kampsut rinkassa, joten eiköhän tässä aleta pikkuhiljaa olemaan valmiita yhteen uuteen seikkailuun. :)

ps. kenelläkään ei ole yhtä söpöjä tyynyliinoja kuin mulla! :)

Oli muuten hyvin valaisevaa alkaa tehdä blogille uutta ulkoasua ja tajuta, että ei mulla edellenkään ole sitä PSP:tä koneella. Mutta aikas upeaan otsikkokuvaan pystyin pelkän paintin voimallakin! Uusi ja parempi tulee sitten kun tulen Thaimaasta, nyt tää blogi saa olla hetken tälläinen aika perus ja simppeli (ja aika henkilökohtaisen oloinen, vaikka kyllä tää edelleen tulee pysymään sisällöltään aika samana kuin ennenkin).