Hazydazy.net

Hei tänään me ei yritetä maailmaa pelastaa,
Ei syödä salaattia eikä mennä nukkumaan.

Ajattelin ensin kertoa meidän viime viikosta, mutta kerron nyt kuitenkin ensin Anne Saviojan agilitykurssista, niin tulee nämä tämän kuun agilityvalmennus-postaukset peräkkäin.

Ilmoittauduin tähän kurssille sen takia, kun treenikaverit kehuivat tätä kurssia ihan hirveästi. Lisäksi mulla on vissiin menossa joku kurssitusten kuukausi, jos olisin mennyt Lentsun tokokurssille (mihin kyllä ilmoittauduin), niin tää olisi ollut kolmas kurssi tässä kuussa. :D

Kuvan rata mentiin pariin otteeseen, ensin suunniteltiin ohjauskuviot itse ja sen jälkeen testattiin niitä nopeasti omien koirien kanssa. Kiiun kanssa meni tosi hyvin, vaikkakin ensimmäisellä kierroksella Kiia lähti 7-esteeltä puomille ja valui kepeillä toiseen väliin. Molemmat virheet koska löysäilin ja ohjauslinjat oli päin kukkaruukkua. Seuraavaksi sitten Annen johdolla käytiin rata uudestaan läpi, ja Anne neuvoi meille vähän koiran linjoista ja miten saadaan ne ekalla kerralla mönkään menneet asiat korjattua.

Mun kohdalla ohjaus muuttui lähinnä niin, että tein jaakotukset kaikkiin mahdollisiin paikkoihin missä vähänkin piti kääntää koiraa (eli ainakin esteille 4 ja 13, en muista enää mihin muualle tein). Kepeille viennin kanssa hinkattiin hyvän aikaa, nimittäin Kiiu valui aina sinne toiseen väliin. Lähinnä ehkä koska jos jaakotin siinä vähän myöhässä, niin lähdin vaan hurjaa vauhtia eteenpäin enkä antanut Kiialla aikaa hakea keppien oikeaa aloitusta.

Lopuksi mentiin rata vielä tutustumatta takaperin, ja tämä olikin aikamoinen dementia-testi. :D Ensimmäisellä kierroksella kävi niin kuin ennustinkin, eli kolmannen (17) esteen jälkeen en muistanut enää mihin piti mennä… Otettiin sitten uudestaan ja jaakotukset tällä takaperin radalla ainakin esteille 15 ja 11, ja nyt muistin jo radankin!

Toi jaakotus ei kyllä oo varmaan yhtään mun juttu, vaikka ympäripyörähdys onkin ihan kivaa, niin mua jotenkin ahdistaa hirmuisesti se, että koira jää hetkeksi selän taakse. Tämän takia ei melkein koskaan tehdä Kiian kanssa persjättöjäkään, musta kun tuntuu että mun on vaan pakko nähdä se koira kokoajan. Nyt kyllä sujui noi treenit tosi hyvin, persjätöt ja jaakotukset, mutta en usko että kisoissa tuun niitä ihan heti koittamaan. Tai en tiedä, ehkä yllätänkin kaikki ja koitan niitä. :D

Tänään meillä oli Kiian kanssa Timo Liuhdon agilityvalmennus Salon Koirahallilla. Koulutus alkoi rataan tutustumisella, jonka jälkeen Timo kertoi vähän itsestään, ja sen jälkeen meidän piti kertoa lyhyesti vähän meistä ja sanoa yksi hyvä ja yksi huono asia koirassa. Mulle tuli pieni blackout kun en keksinyt mitään hyvää sanottavaa Kiiasta… jos multa kysyttäisiin asiaa nyt, voisin sanoa vaikka että Kiia irtoaa tosi hyvin, poimii esteitä itsenäisesti ja tekee töitä tosi hyvin huonollakin ohjauksella, tai että Kiia aina kertoo mulle kun ohjaan väärin tai kerron liian myöhään minne ollaan radalla seuraavaksi menossa.

Seuraavaksi käytiin sitten Timon johdolla uudestaan rata läpi ja Timo näytti meille miten oli ajatellut että rata ohjataan. Ihan eri tavalla kuin mitä olin itse suunnitellut… :) Olin käynyt Timon koulutuksessa aikaisemminkin, ja silloin tuntui että ratkaisu kaikkiin ohjauskuvioihin on vekki, nyt tällä radalla ratkaisu kaikkiin kohtiin tuntui olevan sylivekki. Pitkälle ollaan päästy. :D Tein kuitenkin ihan niin kuin Timo neuvoi, ja voi vide, noi vekit todellakin toimii! Ei olla Kiian kanssa koskaan ennen tehty sylivekkejä, koska oon oikeesti ollut vähän sitä mieltä että ne on sellaisia bordsujen omia kieputus -juttuja. Vaan kylläpäs se Kiiakin taipui niihin todella hyvin (ja minä!), ja radalla ne toimi todella hyvin ja musta tuntui että ehdin paljon paremmin ohjaamaan Kiiaa ajoissa kuin niillä mun valssi-valssi-valssi -ohjauskuvioilla.

Ratapiirros. Este nro. 2 on putki.

Tehtiin sylivekit esteille 3, 4 ja 15. Muurilla tahkottiin vähän aikaa kun en osannut tehdä valssia ja ohjata Kiiaa vasemmalla kädellä, vaan aloin aina huitoa sillä oikealla kädellä. Timo käski mun monta kertaa laittaa oikea käsi selän taakse, mutta se aina karkasi sieltä. :D Pienellä tahkoomisella saatiin tääkin paremmaksi, mutta musta tuntuu että lähinnä ehkä sen takia että Kiia oppi radan eikä sen takia, että mun ohjaus olisi hirveästi parantunut… Esteillä 20-21 mulla oli vielä pieni välistäveto-ongelma (vaikkei alun välistävedot tuottaneet mitään ongelmaa), mutta tääkin lähinnä sen takia että en vaan ohjannut kunnolla. Heti kun vähän keskityin Kiia tuli tosi hyvin eikä tässä(kään) ollut mitään ongelmaa.

Oli kyllä ihan huippukiva valmennus, saatiin tosi paljon hyviä neuvoja ja opittiin uutta! Uuden oppiminen on aina kivaa! :) Minäkin löysin sen kadoksissa olleen treeni-intoni, sain kasvatettua vähän treenilistaa ja nyt musta tuntuu taas että tiedän mitä se agility onkaan. Agility on kivaa!

Kaikkein kivointa oli kuitenkin se, kun treenien jälkeen kaverini sanoi, että meillä meni todella hyvin! ♥ On kivaa olla välillä tosi hyvä! :)